perjantai 11. elokuuta 2017

Mitähän se lyyti oikein kirjoittikaan


Muutaman rauhallisen vuoden jälkeen isällä on taas alkanut heittää päässä. Pari päivää sitten hän halusi meidän tulevan kanssaan "keskustelemaan lähitulevaisuudesta", ja menimme, koska hetken virheellisesti kuvittelin, että hän on äidin kanssa tehnyt päätöksen tilan myynnistä tms. No, ei. Isä kertoi, kuinka oli äidin kanssa keskustellut tilanteesta ja olivat todenneet, että eivät pysty pitämään taloa ja "elättämään muita", koska elävät kädestä suuhun. WTF? Hän halusi meidän maksavan vuokraa, johon meillä ei oikeasti ole mitenkään varaa ja kun huomautin asiasta, hän alkoi huutaa miehen kolmesta moposta ja että ne on myytävä. Siinä vaiheessa totesin keskustelun olevan minun puoleltani tässä ja isä alkoi haistatella miehelleni. Perään hän vielä huusi "maksa ne 260 euroa HETI!" En tiennyt meidän olevan hänelle mitään velkaa, joten palasin kysymään, että mitkä vitun 260 euroa. No, ne toyotan valot. Olenko MINÄ velkaa SINULLE toyotan valoista? Olenko minä lainannut sinulta senttiäkään?! No, et vaan äidiltäsi. Ja perkele, äidilleni olen ne rahat maksanut. Isä alkoi änkyttää, ettei hänelle ole kerrottu, johon totesin, että miksi pitäisi - äiti lainasi rahat, äidille ne takaisin maksetaan, ei kuulu sinulle.

(Äitihän haki ja maksoi automme uudet / käytetyt umpiot talvella, kun ne saapuivat totta kai juuri silloin, kun me olimme Adejessa. Uima-altaan reunalla istuen mies hoiti valot paikkaan x, josta äiti ja juniori ne kävivät lunastamassa ja maksamassa.)

Äiti ei tietenkään ollut kuullutkaan, että heillä menee noin huonosti vain siksi, että he joutuvat "elättämään" meitä (eivät siis oikeasti joudu), ja hän totesi, että jaha, ilmankos isä on ollut pari päivää mykkänä, tätä se on taas suunnitellut. Sovimme, tai siis mies ja äiti sopivat, että alamme maksaa isän vaatiman vuokrankorotuksen samalla tyylillä, jolla olemme maksaneet hänelle paljon muutakin eli äiti antaa meille rahat, jotka mies vie sitten isälle, joka ei tiedä lainkaan rahojen tavallaan siirtyvän hänen toisesta taskustaan toiseen. Mies kävi sopimassa asiasta, siis siitä, paljonko pitää pulittaa lisää, ja kysyi samalla, haluaako isä ehkä, että muutamme pois, niin on hänellä sitten yksi harminaihe vähemmän (ei tarvitse katsella niitä ärsyttäviä mopojakaan enää), mikä sai isän suorastaan säikähtämään. Ei, ei hän halua meidän muuttavan mihinkään, koska ei hän pärjää täällä ilman meitä edes nyt, saati sitten jos äidin sairaus yhä pahenee.

Niinpä. Kannattaisi miettiä omaa käytöstään. Tässä muutaman vuoden kestäneen sovun aikana olen pitänyt jotenkin itsestäänselvänä, että olen tässä ja huolehdin vanhemmistani, mutta juuri nyt en ole ollenkaan varma, haluanko huolehtia isästäni sitten, kun äidistä aika jättää. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt hänen temppuihinsa.


Töissä koin eilen elämäni yllätyksen pomon päättäessä, että teen hänen lomansa aikana erääseen siunaustilaisuuteen sekä arkkulaitteen että omaisten laitteen, plus ehkä vielä muistotilaisuuden kukka-asetelmatkin. Enhän ole tehnyt mitään sidontoja lukuunottamatta simppeleitä kimppuja asiakkaan odottaessa, ja arkkulaitetta en ole tehnyt kertaakaan opintojen päättymisen jälkeen, hautalaitteitakin tasan neljä omalla ajallani, "omiin" hautajaisiin. Sen päätettyään pomo päätti samantien, että minähän voinkin tehdä arkkulaitteen huomisiin hautajaisiin tässä samantien, jotta hän näkee miten se sujuu ja räpyteltyäni silmiäni hetken hämmästyneenä, tartuin toimeen ja tein laitteen. Noin vain. Pomo nauroi, että olet sinä, et pelkää mitään, vaan tartut hommaan ja teet sen. Ai jaa? *virn*. Olin tyytyväinen aikaansaannokseeni, vaikka tokihan näin siinä myöhemmin fiksattavaa. Mutta koen, että tekeleeni kehtaa kyllä arkulle laskea / arkkuun kiinnittää. Nätti siitä tuli, ja nyt olen varmempi sen suhteen, että osaan hoitaa suht isojen hautajaisten arkkulaitteen ym.

Muutenkin  töissä on taas muutoksia, lähinnä työaikani suhteen, sillä en sitten lopetakaan elokuun lopussa, vaan ehkä vasta syyskuun lopussa, tai aikaisintaan syyskuun puolivälissä. Pomo oli jotenkin onnistunut jättämään työkaverin kesäloman huomiotta, vaikka olihan se siinä työvuorolistassa keikkunut juhannuksesta lähtien. Mutta sovimme, että katsotaan tilannetta. Minä kun olen tosi joustava kaiken suhteen.

Ennen syyskuuta on kuitenkin kaikkea tässä. Varasin itselleni sunnuntaiksi myyntipöydän naapurikylän kesäpäiville, käsitöitäni ajattelin yrittää saada kaupaksi, jotta saisin hupirahaa käytettäväksi seuraavana viikonloppuna Hämeenlinnassa. Sunnuntaiksi toivon totta kai vähintäänkin sateetonta keliä, mieluiten kaunista kesäpäivää. Ei ole kiva seistä sateessa myymässä.

Tänä viikonloppuna on paikallisten markkinoiden vuoro, ehkä käyn siellä töiden jälkeen, tosin olen iltavuorossa ts. työpäivä päättyy vasta klo 18. Huomennakin kerkiää kyllä, jos siltä tuntuu. Toivon markkinoiden tuovan meille paljon asiakkaita, koska mitä kiireempää, sen kivempaa.

Mies innostui käymään hammaslääkärissä, päätti tehdä mittavan remontin purukalustoonsa. Lohjennut hannas poistettiin, samoin hammaskiveä ja seuraavana on vuorossa viisaudenhampaan poisto. Ehkä myöhemmin hän haluaa uusia hampaita nyt poistetun ja lapsena kappaleiksi menneen tilalle. Juniori puolestaan on kortin saatuaan alkanut autoilla oikein urakalla. Häntä harvoin enää näkee kotonakaan. Parhaillaankin pihassamme on outo ford, jolla hän tuli eilen illalla kotiin ja tänään lähtee taas pysytelläkseen näkymättömissä huomiseen. No okei, ei kovin outo, vaan sai tyttöystävän isän auton käyttöönsä viikonlopuksi, kun perhe ei sentään kolmea autoa samaan aikaan käytä.


Joten mitäpäs tässä. Kaikesta huolimatta hyvillä mielin töihin tänäänkin, Pilvillä kun tuppaa olemaan kultareunuksia.

2 kommenttia:

  1. Kauniit on kultareunukset :)

    Olisiko isälläsi jokin muistisairaus, mikä aiheuttaisi noita purkauksia? Tosin ymmärrän hyvin huolesi, jos äitisi kuolee ennemmin ja hän jää siihen teidän huollettavaksi. Suku on pahin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isähän sai aivoinfarktin kymmenen vuotta sitten, mutta se ei yksin selitä sen oikkuiluja, koska on se aina ollut halutessaan vittumainen. Olenkin sanonut, että niin kauan kuin se ei ole holhouksenalainen, katson sen olevan vastuussa käytöksestään, enkä näe sairautta minään tekosyynä käyttäytyä kuten isä käyttäytyy :-/

      Poista