perjantai 14. huhtikuuta 2017

Takaisin kustannuspaikalle


Paluu lomalta takaisin töihin on sujunut kuin unelma. Ei aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, sillä varsinainen aloituspäivä siirtyi muutamalla päivällä (ts. palasin töihin toissapäivänä), mutta ehdin sitä ennen tehdä jo muutaman sairaslomatuurauksen pari viikkoa sitten ja siinä ohessa olin yhden päivän vastuussa liikkeestä ihan yksin, vain työharjoittelija apunani. Ei ollenkaan pöllömpi tunne tajuta, kuinka paljon minuun ja kykyihini luotetaan.

Oli oikeastaan aika hassua palata töihin kolmen kuukauden tauon jälkeen, sillä kun ensin tuntui, että olin ollut poissa ikuisuuden, niin astuessani sisään firmaan ja tiskin taakse, tuntui, että olisin lähtenyt sieltä vasta edellispäivänä. Kaikki oli suurinpiirtein ennallaan, mitä nyt koulutuspäivässä (tai oikeastaan -illassa) näkemämme jutskat olivat innostaneet pomon ostamaan uusia pakkausmateriaaleja, joita on ollut mukava testailla. Pari kertaa olenkin onnistunut tekemään aivan huikeanhienon paketin kimpulle, vaikka itse sanonkin. Muutaman kerran olen onnistunut tekemään tosi hienon kimpunkin, sillä yllättäen huomaan olevani varmempi myymään asiakkaalle isompaa, enemmän ja kimppua tehdessäni uskallan käyttää paitsi enemmän materiaalia niin myös omaa ns. luovuuttani. Road show-illassa saikin hyviä vinkkejä myymiseen, asiakaspalveluun ja pakkaamiseen.

Palasin töihin tietämättä oikein mitään tulevista työajoistani tai palkastanikaan, ja eilen sain ne puhuttua selväksi pomon kanssa. Palkka nousi kivasti, joskin pieni se on edelleenkin, mutta silti, ja mitä työaikoihin tulee, palkallisia tunteja tulee myöskin enemmän, sillä alan tehdä pääsääntöisesti viikonloppuduunia. Tarkoittaen siis sitä, että työviikkoni on oletusarvoisesti ke-su, mikä taas tarkoittaa sitä, että vaikka tunteja fyysisesti (voiko niin sanoa?) on vähemmän, niin niistä maksetaan enemmän, kun sunnuntaina 6 tunnin työpäivä tarkoittaa 12 tunnin palkkaa. Me likes. Nyt pääsiäisenäkin minulla on tänään vapaa, huominen ja ylihuominen töitä, sitten on ma ja ti vapaat, ja ensi viikolla olen töissä ke-su. Monikaan ei mielellään tee viikonloppuisin töitä, minä teen. Sanoinkin pomolle, että kun en tarvitse "aikaa perheen kanssa", ei ole väliä, mikä viikonpäivä olen vapaalla. Ihan sama, onko se vapaa sunnuntai tai tiistai, mieshän on kotona joka tapauksessa ja viettää aikaa kanssani, ja pieniä lapsia ei ole. Enkä minä vapaa-ajallani edes käy missään, kotona voi olla minä päivänä tahansa.

Palkankorotuksen ohella koin eilen toisenkin valuutta-yllärin. Sain nimittäin veronpalautuksia. Oikein tosi paljon, eikä niihin oltu huomioitu edes työmatkakulujani. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska ne rahat eivät koskaan päädy minulle asti, mutta se tosiseikka, että pitkästä, pitkästä aikaa en joudu maksamaan mätkyjä, lämmitti sydäntä melkoisesti. Ei ole ollut kivaa olla peruspäivärahalla, maksaa 20% veroa siitäkin vähästä ja sitten saada vielä useita satasia lisäveroa. Minusta siinä on joku epäsuhta, kun ottaa huomioon, että palkansaajana veroprosenttini on huomattavasti pienempi kuin tuo 20% ja silti tulee takaisin yhtä paljon kuin työttömänä saan kuukaudessa pv-rahaa.

Ja meninpä sitten liittymään työttömyyskassaankin. Ensimmäistä kertaa elämässäni! Kelan pv-raha on niin surkean pieni, ettei sillä kertakaikkiaan elä. Jospa työttömyyskassan jäsenenä saisin edes satasen tai pari enemmän, sillä se oikeasti olisi valtavan iso apu elämiseen, se parisataakin. Kun perheemme (minä ja mies) yhteenlasketut tulot olivat 1200 e/kk, tulimme toimeen, nyt 1000 e/kk homma menee kamppailuksi. Laskuja on ollut pakko jättää rästiin, sopia uusia eräpäiviä jne. kun raha ei vain riitä. Se voi olla satasesta tai parista kiinni, oikeasti.


Viimeiset lomaviikot ja -päivät menivät samoin kuin edellisetkin, paitsi että vaihdevuosioireet ovat edelleenkin pysyneet poissa. Mieli on ollut jees, ei mitään kuumia aaltoja tai unettomuutta. Olen nukkunut hyvin ja nauttinut olostani. Puutarhaankin on tehnyt mieli, mutta kevät viipyilee, eikä ulkona voi oikein vielä mitään tehdä. Takapihaa olen yrittänyt haravoida, mutta siellä on ollut liian märkää, ja nythän siellä on sitten taas luntakin, kuten ylläolevata kuvasta näkyy. Kuva otettu eilen aamulla, joskin eiliset lumet sulivat ennen iltaa pois, mutta nyt on sitten kipakka pakkanen ja maa jäässä. Tomaatit, chilit ja paprikat odottavat yhä koulimistaan, pelargonit näyttävät tosi hyviltä lukuunottamatta niitä, jotka tulivat yllättäen syödyiksi mökissä. Kyllä vain, olin vienyt muutamia ruukkuja sinne lämpöön ja valoon, sellaisia, joiden uskoin pärjäävän, vaikka eivät ole koko aikaa valvovan silmäni alla, ja kun menin katsomaan, tarvitsevatko ne kastelua, huomasin kauhukseni, että niissä oli enää muutamia lehtiä jäljellä. Joku oli käynyt nakertamassa niitä! Pelastin muutamat sisälle kasvivalon alle ja kun kävin pari päivää sitten katsomassa niitä, jotka olin jättänyt mökkiin ("näistä ei nyt niin väliä ole"-kasvit), ne oli syöty ihan kokonaan. Pelkät purkit vain jäljellä. Hui hai, pääsinhän niistäkin eroon.

Viime vuonna tähän aikaan pelargonini olivat jo uusilla portailla, nyt ei puhettakaan. Kovasti tekisi mieli jo siivota kesähuoneetkin, mutta siivoa siinä nyt sitten, kun pitäisi olla toppavaatteissa. Nöy.