perjantai 30. joulukuuta 2016

Loma alkaa än yy tee...


No, okei. Ei ala vielä ihan "nyt", vaan vasta huomisen jälkeen. Huomenna pitää käydä hoitamassa uudenvuodenaatto-lauantai alta pois ja sitten se alkaa: loma loma loma!

Jos alkaa. Nimittäin kävi kuten olin arvannutkin käyvän; pomo kävi jo eilen kyselemässä, että kai pystyn tulemaan tarvittaessa töihin tässä talvellakin... *virn*. Hyvä on, pystynhän minä ja tulen jopa ihan mielelläni (sitä en kyllä hänelle sanonut), koska hyvin pienen työttömyyspäivärahan lisäksi saan ansaita sen kolmesataa (brutto) ilman että se pienentää pv-rahaani. Jokainen sentti on tervetullut ja tosiaankin voin käydä tarvittaessa raapaisemassa päivän silloin, toisen tällöin. Mutta ei sitten yhtään enempää! Sanoinkin pomolle, että tulen töihin jos on aivan järjetön megapaniikki, mutta jos on vain pieni paniikki, älä soita. En tule. Minun tuurillani se megapaniikki alkaa ensi viikolla, sillä nyt joulun jälkeen joku unohti Taivaan portit auki (tai P. Pietari on lomalla) ja vainajia syntyy kuin sieniä sateella. Siis ihan oikeasti.

Toisaalta, en kuole tai edes masennu, jos töitä ei olekaan ennen kuin keväällä. Olen NIIN loman tarpeessa ja aion ottaa siitä kyllä nyt kaiken irti. Ensi viikon vain nukun. Sitten voisin siivota pois vuoden aikana kertyneet sotkut (plus siivota joulun pihalle, luonnollisestikin). Siinä ohessa pelaan, teen käsitöitä ja kirjoitan. Ja, toivottavasti, varaan meille lennot Teneriffalle ja, ikävä kyllä, myös takaisin. Eilen jo ilmoittauduin netin kautta työttömäksi ja kai työkkäristä minuun jossain vaiheessa otetaan yhteyttä, jolloin pääsen kertomaan, että minulla mitä todennäköisimmin alkaa jo taas huhtikuussa määräaikainen työsuhde ainakin puoleksi vuodeksi.

Loman aikana pitää ottaa yhteyttä sinne velkaneuvontaan ja pitää jossain vaiheessa ottaa taas jokusen kuukauden jakso HBO-palvelua. Tammikuun lopussa alkaa Black Sailsin neljäs ja viimeinen kausi, iih. Ja jossain vaiheessa pitää käydä katsastamassa Rogue One, luultavasti hyvinkin pian.


Joulu  oli ja meni nopeammin kuin vuosi sitten. Johtui ehkä osin siitä, että vuosi sitten tein 6-tuntista työpäivää, nyt aivan normia 7,5-tuntista, eikä jouluvalmisteluille jäänyt aikaa samalla tavoin. Eikä oikein jaksanutkaan joulufiilistellä, plus että eipä se sääkään kovin jouluinen ollut, taaskaan. Tapaninakin satoi vettä kaatamalla. Aattona oli kyllä mukava kiitää kotiin ja vanhempien luo kahville, siskon kanssa vaihdettiin lahjat jne. Annoin siskolleni (hänen perheelleen yhteisesti) virkkaamani Sophie's Universum-peiton, toivottavasti oli mieluinen. Lähetin tädilleni virkkaamani Mandala Madness-peiton ja se ainakin oli paitsi ylläri, niin myös iloinen ylläri. Minulla ei ollut sille käyttöä ja kun mietin, kuka osaisi arvostaa, tuli tätini mieleen, ja valinta oli oikein onnistunut. Tätini kiitteli tekstiviestein, puhelimitse ja vielä joulupäivänä tuli serkkuni numerosta muutama valokuva, joissa molemmat tätini ja serkkuni lapsineen köllöttelevät MM:n alla.

Aattoiltana äiti ja isä tulivat meille jouluaterialle, ja kyllä oli taas pöydässä sen seitsemää sorttia! Äidin kanssa yhteistuumin ostimme / laitoimme siten, että äiti toi hirvipadan ja leikkeleitä sekä juustoja, plus jälkiruuan ja minä huolehdin laatikot ja kala- sekä salaattipuolen, ynnä juomat, joihin lukeutui maito, ja maustamaton sekä sitruunavissy. Absolutistin perheessä kun ei viinejä pöydässä näy. Keittiön kaapissa tosin näkyy, sain nimittäin pomolta pullon punkkua. Säästän sen johonkin spesiaaliin - juon itse tai sitten käytän ruuanlaittoon.

Kiltti olin tosiaan ollut, pukki muisti! Lahjoja tuli työkavereilta, pomolta ja yllättäen myös Meltsulta, joka oli valinnut minulle oikein mieluisan tuoksun. Onnistunut valinta! Pitänee huomenna testata suihkusaippua ja kosteusvoidekin, kun saan pienen tauon jälkeen mennä saunaan. Olin viime viikon maanantaina luomenpoistossa ja vaikka haava oli mielestäni pieni ja mitätön, siihen ommeltiin neljä tikkiä ja sain sauna- ja uintikiellon. Tikit poistettiin tänään, joten saan kaiketi taas saunoa. Koepalavastauskin näkyi terv.keskuksen koneella, vaikka minulle asti se ei vielä ollut ehtinytkään. Siniluomi, ei aiheuta toimenpiteitä.


Huomenna on siis vuoden viimeinen päivä, eikä sekään aiheuta kertakaikkiaan mitään toimenpiteitä perheessämme. Tavallinen lauantai. En aio luvata mitään, paitsi ehkä olla entistäkin sekopäisempi jatkossa. Vuoden ekana arkipäivänä pitää piipahtaa töissä hakemassa tilinauha ja työtodistus ja samalla matkalla pitänee käydä DNA-kaupassa ja hakea uusi modemi. Vanha nimittäin ei suostu yhteistyöhön kanssani, ei sitten millään! Olen yrittänyt yrittämästä päästyänikin muuttaa sen siltaavasta reitittäväksi, olen ollut asiasta yhteydessä DNA:n asiakaspalveluunkin, josta sain ohjeet modemiin, mutta ei onnistu niilläkään ohjeilla. Vaikka toimin ohjeiden mukaan, homma ei pelitä, vaan minulta katoavat kaikki yhteydet ja modemi pitää taas resetoida, jolloin se muuttuu siltaavaksi jälleen ja pääsen sentään jollakin nettiin, vaikka kaikilla laitteilla ei pääsekään. Ongelmaa ei ole, jos olen miehen kanssa kahdestaan kotona, mutta kun juniori on myös paikalla, IP-osoitteet loppuvat kesken. DNA:lla tulivat siihen tulokseen, että purkkini lie mennyt jotenkin rikki ja että voin käydä hakemassa uuden, kun minulla on vuokramodemi. No, tehdään niin sitten.


Ja mitäs tänne muuta? Perhe lähti katsomaan liiga-jääkiekkoa, minä olen yksin kotona. Herkuttelin sipseillä äsken ja tyrkkäsin karjalanpaistin uuniin. Tälle illalle on suunnitteilla huikea elokuvaelämys Kummisetä II:n parissa kera käsityön. Aloitin virkkaamaan Whispers from the Past-peittoa, siitä tulee pienehkö, lähinnä tyyliä peitto vauvalle / taaperolle ja sen ehkä lahjoitan vastaanottokeskukseen ennen kuin se suljetaan. Joo-o, totta se on, vastaanottokeskus pistää pillit pussiin kesään mennessä. Ko. lafkan olemassaoloa on tällainen tavan ihminen tuskin huomannut, joten sen poistuminen ei kyllä vaikuta mitenkään mihinkään, paitsi siihen, että en luultavasti koskaan tule toipumaan niistä traumoista, jotka sain tajuttuani, että jotkut aiemmin ihan fiksuina pitämäni ihmiset ovatkin oikeasti kusipääidiootteja.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Yrjöt niskassa


Olisin oikein mielelläni nukkunut näin vapaapäivänä, kolmantena adventtina, pitempäänkin kuin seitsemään, mutta nuku siinä sitten, kun koira oksentaa sänkyyn, eikä edes suostu menemään lattialle alkaessaan kukoa. Ääh. Kaksi kertaa kiikutin koiran pihalle (ensimmäisen kerran puoli seiskalta) ja toisen kerran jälkeen alistuin tilanteeseen ja totesin, että ei mua olis nukuttanutkaan.No, ei vaan. Olis, mutta uni karkasi. Mikäs siinä, valvotaan sitten, mukavahan se on olla hereilläkin ihan yksin. Keitin sufeet tummasta presidentistä ja nautiskelen sitä kaikessa rauhassa, mietittyäni ensin ihan hetken, tekisinkö sittenkin itselleni kupin espressoa tai ehkä moccachinoa... Mies nimittäin meni ja ostin meille (halvalla) sellaisen kahvikoneen, ei sitä, minkä mukana tulee George Clooney, vaan Cupsolon. Ihan turha ostos taas kerran, mutta kyllä sillä on itsekin tullut jälkiruokakahvit hurautettua jo muutaman kerran. Pahimpaan kahvinhimoon on toki paras juoda tätä suodatinkahvia kuten ennenkin, mutta kyllä joku pikkuinen capuccino toisinaan on ihan kiva suoda itselleen.

Jostain kumman syystä olemme alkaneet siirtyä tummaan kahviin. Tänään presidenttiä syystä, että se oli tarjouksessa (kolme kympillä), normisti meillä juodaan edullisempia kahveja, mutta enenevässä määrin tummapaahtoisena. En tiedä, miten tässä nyt näin pääsi käymään, kun vielä muutama vuosi sitten ei Puertossa ollessamme paikallinen (tumma) kahvi tahtonut sopia meikäläisenkään suuhun millään.

Pari viime päivää olen hetkittäin harmitellut (mielessäni) sitä tosiseikkaa, ettei ihmisiin voi oikeasti luottaa. Olen harmikseni huomannut, että Facebookiin kirjoittamani asioita on taas vaihteeksi levitelty eteenpäin siitäkin huolimatta, että hölmönä kuvittelin kaikille kavereilleni olevan selvää, ettei sellaista tehdä. Itselläni ei tulisi mieleenkään kertoa kenenkään asioita eteenpäin jos niitä ei ole julkiseen levitykseen tarkoitettu, eikä varsinkaan näyttää päivityksiä eteenpäin. Eli että jos vaikka mies olisi tässä hereillä, huutaisin hänet katsomaan: "Kato nyt mitä Pekka kirjoittaa vain kavereille-päivityksessään!" Minusta sellainen olisi jokseenkin kusipäistä. Olen tarkoituksella pitänyt kaverimääräni pienenä, mutta en nähtävästi tarpeeksi pienenä sittenkään. Ehkä täytyy mennä siihen, että teen kaksi ryhmää, joista toiselle voin edelleen kertoa asioita kuten ennenkin, toiset pääsevät osalliseksi vain hassuista kissakuvista ja uudenvuodentoivotuksista.

Tällä kertaa tiedän, kuka on ollut lörppö ja se ei oikeastaan ihmetytä minua lainkaan, pikemminkin ihmettelen sitä, etten ottanut kuuleviin korviinsa varoituksia siitä, että hän rakastaa toisten asioista puhumista. Olen näemmä edelleen sinisilmäinen ihmisten suhteen, joskin siinä olen ehkä kasvanut, etten juurikaan jaksa välittää tästä tapauksessa, pientä harmitusta lukuunottamatta. Asia, jota hän oli levittänyt, ei ollut sinänsä minulle kovin tärkeä eikä henkilökohtainen, enkä aio ottaa asiaa hänen kanssaan edes puheeksi - siirrän vain hänet siihen ryhmään, joka näkee kissakuvat, ei henkilökohtaisia päivityksiäni. Case solved.


Jouluun on tosiaan enää pari viikkoa, ja niin ollen minulla on duunia enää tasan kolme viikkoa. Pomo hiukan jo kyseli, miten olen Suomessa, jos vaikka tulee "jos"-tilanne, enkä minä oikeastaan panisi pahakseni muutamaa tuntia silloin, toista tällöin, lähinnä nyt siinä 300 euron rajoissa, jonka saa tienata (bruttona) ilman että se vaikuttaa pv-rahaan. Se olisi oikeastaan varsin kivakin juttu, sillä muutama satanen on muutama satanen, enkä ainakaan ennen helmikuun puoliväliä ole poistumassa maasta. Toisaalta, kolmen kuukauden lomakin on kolmen kuukauden loma.

Joulun vietämme kotona, tietenkin, ja sovin jo äidin kanssa, että syödään aattona meillä, kuten tehtiin viime vuonnakin, ja jaetaan kuluja sitten ostamalla molemmat jotakin. Minä teen laatikot, samoin kuin kinkun, ja ajattelin, että olisi kiva vaihteeksi laittaa juhlapöytään karitsaa pataruokana. Meillä on ollut aiempina vuosina lehmää / sikaa / hirveä, mutta lammasta ei koskaan. Kaverilta ostettua karitsaa on pakastimessa vielä ihan kiva biitti.
Joululahjatehdas on mukavasti käynnissä, miehen ja juniorin lahjat on ostettu ja tämän päivän ohjelmaan kuuluu joulukorttien kirjoittaminen. Rahatilanne on tosi tiukka, koska sain tosiaan normaalia aika paljonkin pienemmän palkan, ja miehen pv-raha tulee vasta päivää ennen joulua. Mutta kyllähän silloinkin vielä kerkiää ruokaostoksia tehdä, ja toivoa, että jotain on vielä jäljellä. Kinkku ja laatikkotarpeen on tosin syytä ostaa etukäteen, mutta lantut ja maksat on jo ostettu, ja kinkkuunkin meillä on 20 euron lahjakortti.

Joulu on mukavaa aikaa, tuoksuja ja tunnelmia.

torstai 1. joulukuuta 2016

Urkumusiikkia kirkkoparvella


Koska mies on tavallaan seurakunnan "työntekijä" (no, vapaaehtoistyöntekijä), hän sai seurakunnalta vapaan sisäänpääsyn itselleen ja avecilleen (minulle!) paikkakunnallemme osuneeseen konserttiin / levynjulkistamistilaisuuteen, mistä olin kovasti innoissani monta päivää ennen häppeninkiä. Enhän ollut koskaan ollut a) urkukonsertissa tai b) levynjulkistamistilaisuudessa - enkä varmaan olisi mennyt nytkään, jos siitä olisi pitänyt jotain maksaa tai jos työvuorot eivät olisi käyneet yksiin tapahtuman kanssa. Mutta eilen minulla oli sopivan poikkeuksellisesti aamuvuoro ja ehdin siksi oikein mukavasti kirkkoon iltaseitsemäksi, peräti pizzerian kautta.

Huomasin olevani jossain määrin epämusikaalinen ja asiaa ymmärtämätön, mitä tulee urkumusiikkiin. En erottaisi taitavaa urkuria vähemmän taitavasta, enkä syttynyt taiteilija Kiviniemelle oikein missään vaiheessa, PAITSI sitten, kun hän pyysi lavalle (anteeksi, sinne eteen alttarin luo) meille kuulijoille varaamansa yllätyksen: tenori Mika Nisulan, joka esitti ensin kaksi kappaletta  ja konsertin päätteeksi vielä yhden. HÄN oli se, joka liikutti jotain minussa siinä määrin, että en voinut estää kyyneleitä vierimästä silkasta tunteesta hänen esiintyessään. Oli kyllä niin upeaääninen mies ja hänen läsnäolonsa oli todella, todella intensiivistä - siinä määrin, että tavoitti jopa minut, vaikka istuin ylhäällä parvella. Mikä ääni, mikä läsnäolo. Ihan huikea. Olen vieläkin, vuorokausi konsertin jälkeen fiiliksissä.

Plus että olipa hyvää glögiä, talven ekat glögit kohdallani. Ja tupla-plus, en ollut koskaan ennen (!!!) edes käynyt ylhäällä parvella ja ällistyin tajutessani, miten valtavasti siellä on istumapaikkoja. Parvelle mahtuu varmaan saman verran sakkia kuin varsinaisille "permantopaikoillekin". puhumattakaan siitä, miten hyvin sieltä näkee alas, jos sattuu istumaan hyvillä paikoilla.


Mitä elämään muuten tulee, niin väsyttää. Töissä on aivan käsittämättömän hiljaista, mitään ei oikein tapahdu. Olen vääntänyt hiki hatussa havuseppeleitä (6 kpl valmiina, odottamassa nauhoja ja itsenäisyyspäivää) ja vääntänyt kaikkea jouluista, kuten pukenut amarylliksiä rondelloihin niin että kohta hukumme niihin, kun kauppa ei käy. Viime viikolla oli hiukan vilkkaampaa, liekö eka adventti vaikuttanut, mutta tällä viikolla ei ole tapahtunut  yhtään mitään, tai jos onkin, niin ei ainakaan mitään kovin mieltä piristävää. Harvat asiakkaat ovat olleet niitä ns. haastavia, suomeksi sanottuna vittumaisia, hö hö höö.

Tänään tuli marraskuun palkkakin, mikä oli parisataa pienempi kuin normipalkka niiden muutaman palkattoman vapaan takia - ja väärin laskettu. Lauantailisät palkanlaskija oli laskenut oikein, mutta sunnuntailisät loistivat poissaolollaan. Pomo soitteli palkanlaskijalle asiasta ja sovimme, että puuttuvan palkan voi laittaa joulukuun tiliin sitten.

Laskin itse, että marraskuun palkasta ulosmitattava määrä olisi 5 euroa 60 senttiä, ja yritin ottaa omaan ulosottohenkilööni yhteyttä kertoakseni asiasta, mutta hänen sijastaan puhelimeen vastasi herra Haloo. En missään vaiheessa saanut tietää, kenen kanssa puhuin, mutta hän kertoi haikailemani ulosottohenkilöni "hiihtelevän jossain" ja tivasi hyvin kiukkuisella äänellä asiaani. Sanoin keskustelevani mieluumin oman vastuuhenkilöni kanssa, mutta hän ei luovuttanut ja lopulta kerroin, että palkkani jäi niin pieneksi, että ulosmitattava määrä olisi viisi euroa. Hän tivasi, mistä minä sen keksin. No, ihan hatusta, saatana. Laskurilla laskin, tollo. Minulle jäi epäselväksi, mitä herra Haloo minun halusi tekevän, sillä hän kysyi, oliko minulla vastuuhenkilöni s.postiosoitetta, mihin vastasin, että ei, koska sitä ei ole nettisivulla. Juu, ei ole, ei saa olla siellä näkyvillä, mutta laita sinne postia, niin ko. henkilö ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu. Aha. En tosiaan tiedä, kenen kanssa puhuin, liekö ollut siivooja tai huoltomies?!

Sukulaismiehen kuolinsyytutkimusraportti ja kuolintodistus tulivat viimein. Olin jo ehtinyt ajatella, että onkohan joku unohtanut laittaa niitä meille, mutta ei, tulivat siinä mielessä ajallaan, että oikeuslääketieteellisestä sanottiin, että voi mennä puolikin vuotta ja sehän siinä jokseenkin meni. Ei mitään dramaattista niissä, vaan kuolinsyy oli sinänsä aivan luonnollinen: sukulaismies joi itsensä hengiltä, kuten olin ounastellutkin. Sydän oli suurentunut, luultavasti pitkään jatkuneen runsaan alkoholinkäytön takia, mikä - siis se suurentunut sydän - altisti sydänpysähdyksille, koska sähköimpulssit eivät kulje kunnolla ja blaa-blaa-blaa. Sydänpysähdys olisi saattanut siis tapahtua oikeastaan milloin vain, ja syy, miksi se tapahtui nyt, oli luultavasti sekin viinan vika. Promilleja oli veressä ollut se melkein kolme ja pumppu vain petti. Pumpun pysähtyminen johti vakavaan aivovaurioon (raportissa tilannetta kuvailtiin sanalla "toivoton") ja keuhkokuume iski sitten sen viimeisen niitin. Ei myrkytystä, ei salaliittoja, ei murhaa, ei mitenkään sanottavammin edes mömmöjä veressä, vain viinaa. Case closed.


Kuten sanoin, väsyttää. Haluaisin vain nukkua talviunta, horrostaa. Ja tehdä käsitöitä! Olen innostunut tekemään joululahjoja, pieniä käyttöesineitä, ja vähän isompiakin - ja yllättäen olen osan saanut tehtyä loppuun asti! Sukkiakin olen kutonut muutaman parin paikkakunnalla meneillään olevaan keräykseen, missä sukkia kerätään oman kunnan asumispalvelujen piirissä oleville mummuille ja papoille.

Ja lapseni on tänään täysi-ikäinen <3.