tiistai 27. lokakuuta 2015

Neuloosin riivama


Itseasiassa diagnoosini saattaisi tällä hetkellä olla pikemminkin virkkuoosi kuin neuloosi, sillä kudottuani määrän N sukkia, olen nyt virkannut sukkien jämälangoista muutaman isoäidinneliön (tämä projekti on aloitettu jo aikoja sitten ja sitä jatketaan aina sen mukaan, mitä jää lankoja - 7 veljestä - virkattavaksi) sekä suurinpiirtein sata kappaletta eri kokoisia afrikankukkia ihastuttuani niistä tehtäviin pehmoeläimiin. Homma lähti lapasesta, kun näin FB:n virkkausryhmässä erään ryhmäläisen virkkaaman "Smaug the africanflower dragon"-pehmon ja totesin ehdottomasti tarvitsevani sellaisen. Ohjetta vain ei löytynyt mistään, sillä kyseessä on työ, jolla on suunnittelija ja johon on olemassa maksullinen kaava. No, en osta. Eikun ostanpas sittenkin. Niin laitoin reilut 8 dollaria kaavaan, jonka maksun jälkeen sain ladattua omalle koneelle pdf:nä, ja eikun virkkaamaan siitä paikasta. Lankojahan löytyy kyllä paitsi tätini A:n ansiosta (hän oli aikoinaan neuletehtaalla töissä) niin myös ystävän ansiosta, hänen lähetettyään minulle aarteita komeroistaan. *virn*. Noista aarteista on nyt sitten syntymässä minulle ihan ikioma Smaug.

En ollut koskaan aiemmin virkannut afrikankukkaa, enkä edes tiennyt sellaista olevankaan. Se on helppo ja nopea tehdä, ja nyt, kun kohta kaikki Smaugiin tarvittavat 128 kukkaa ovat valmiina, tajuan, miten ne toimivat noissa Heidi Bearsin suunnittelemissa pehmoissa ja tiedän myös, että pystyn luomaan minkä tahansa hänen suunnittelemansa pehmon nyt pelkän kuvan, tai pikemminkin kuvien, perusteella. Täytyy vain tietää, millainen kukka tarvitaan mhinkin paikkaan, sillä terälehtien määrä määrittää tilkun koon ja muodon (kaarevuuden). Tästä innostuneena päätin tehdä seuraavaksi afrikankukkavirtahevon! Sain kaverilta kuvia ko. otuksesta, niistä näkyvät niin hepo päältä, alta, sivulta... On helppo piirtää malli, johon merkitsen jokaisen tilkun ja sen terälehtien määrän. Eilen jo innoissani OSTIN langat tähän työhön, koska halusin hieman paksumpaa lankaa kuin mistä Smaugin teen, ja lisäksi mielessäni oli tiettyjä värejä. Lankaa on nyt 600 grammaa, josta pitäisi syntyä parikin hippoa. Tuttavan taaperolle ajattelin toisen tehdä. Pitää vain ostaa täytettä, sillä vaikka omiini minulla on täytettä vaikka kuinka (sain ystävältä mainion neuvon täyttää pehmot vanhoista tyynyistä revityllä vanulla!) niin taaperolle haluan ihan priiman täytteen.

Tokmannilla on lankatarjous (joka siellä on aika usein), kaksi kerää 7-veljestä hintaan 7,50e, hain eilen suurinpiirtein viimeisillä rahoillani kaksi satsia sitä, ja perjantaina, kun on rahapäivä, aion hakea vielä lisää. Ystävä tilasi minulta sukkia, ja Novitan sivuilla käytyäni (etsimässä jotain ihan muuta kuin sukkien ohjetta) innoistuin ajatuksesta koittaa tehdä jotain muuta kuin kirjavaa perussukkaa. Olen yleisesti ottaen tykästynyt perussukkaan / ruutuvirkkaukseen, koska teen käsitöitä TV:tä katsellessani, jolloin työ ei voi olla liian vaativa (pitää pystyä tekemään sitä siihen katsomatta), mutta afrikankukkia tehdessäni olen todennut, että myös se haastavampi (pitää laskea silmukoita yms.) voi olla palkitsevaa. Olenkin virkkaillut radiota kuunnellen, ja olen miettinyt josko sitä lainaisi kirjastosta kasan äänikirjoja virkkauksen oheen. Saisikohan niitä ilmaiseksi netistä?

Virkkaamisesta puheenollen, hermo menee siihen, kun en enää näe mitään mitenkään. Lähelle katsominen alkaa olla todella haastavaaa ja myös raastavaa (hermot), kun rilleillä kaikki on vain sumeaa ja klassisesti eivät meinaa kädet riittää. Kirjoittaessani pikkuläppärilläni kuva on jo pitkään ollut zoomattuana 125%:iin, jotta näen, mitä kirjoitan ja lehden lukeminenkin on haastavaa, samoin kirjojen. Virkata en näe jos pitää katsoa tarkkaan, enkä kutoakaan, siitä huolimatta, että minulla on kaksiteholasit.

Ja ehei, ongelma ei ole se, että en ollenkaan näkisi, vaan juurikin se, etten näe lasien kanssa. Usein esim. juuri virkatessani otankin lasit vain yksinkertaisesti pois. Sama juttu jos näpytän puhelinta, tai jopa jos satun illalla lukemaan sängyssä - rillit on laitettava pois. Sitten en taas näe mitään kauas, joten ei niitä kannata laittaa mihinkään, mistä en löytäisi niitä tarvittaessa helposti, koska jos unohdan, missä ne ovat, en löydä niitä, koska en näe niitä... ha ha. Ei mutta oikeasti, omituinen ilmiö, näen lähelle koko ajan paremmin ja paremmin ilman rillejä. Jos tämä jatkuu, näen kohta istua tietokoneellakin rilleittä. Nyt jos otan rillit pois, minun pitää kumartua vain vähän lähemmäs ruutua nähdäkseni mitä ruuudulla on. Harkitsen uusien rillien ostamista, enkä halua niihin enää mitään kaksitehoa. Kaukonäön korjaaminen riittää, koska näen lähelle erinomaisesti rilleittä.
TV:n katselu ja käsityön tekeminen samaan aikaan on tosin käynyt haastavaksi siinä mielessä, että jos näen virkata, en näe telkkaria. Olen ratkaissut ongelman sillä, että lasit keikkuvat nenälläni ja halutessani vilkaista töllöä, nostan vain päätäni ja tiiraan niiden läpi ja kun haluan katsoa käsityötäni, lasken päätäni ja katson niiden yli. Kaksitehot ovat aivan tehottomat, ovat olleet oikeastaan alusta asti, enkä tiedä, olenko ne ostaessani edes saanut sellaisia, jollaiset silmälääkäri minulle määräsi. Koko optikkokokemus oli niin omituinen. En muista, olenko kertonut siitä?


Kävin paikallisella optikolla jokunen vuosi sitten juuri siksi, että en nähnyt kunnolla lähelle, ja optikko totesi, että rillini olivat aivan liian voimakkaat. Sain vähemmän voimakkaat kaukolasit ja lähelle näkeminenkin parani ihan sillä, optikon sanoessa, että tarvitsisin luultavasti muutaman vuoden kuluttua kyllä kaksitehot. No, mikäs siinä. Kolmisen vuotta sitten en nähnyt enää vanhoilla lähelle (taaskaan) ja menin siis optikolle Lahteen. Optikko tutki silmäni ja oli sitä mieltä, että minun pitää mennä silmälääkärille, koska hän ei voi minulle laseja määrätä. Wut? Okei, silmälääkärille siis, ihan siihen samaan optikkoliikkeeseen. Lääkäri tutki silmäni ja totesi niiden olevan ihan ok, sanoen sen, minkä muistan jonkun muunkin sanoneen joskus eli että niitä ei voi koskaan "korjata" rilleillä 100% hyviksi, mutta riittävästi. Lähinäköni todettiin erinomaiseksi, johtuen juuri näistä silmistäni, mutta rilleihin laitettiin kaksitehoa sen verran, että lukeminen helpottuu ts. ei tarvitsisi ottaa rillejä pois lukiessa.

Minä siitä sitten "reseptin" kanssa takaisin optikolle, joka melkein hermostui. Että mitä se lääkäri sanoi silmistäni? Ei se mitään sanonut. Eikö todellakaan? No, ei, ei mitään erikoista. Optikko tutki reseptiä ja oli sitä mieltä, että lääkäri oli tehnyt virheen ja ilmoitti tekevänsä toisenlaiset rillit kuin määräyksessä. Aha. Joo, olin tietty typerä, kun en vain ottanut sitä reseptiä/määräystä ja mennyt toiseen liikkeeseen, mutta optikon epäystävällinen ja töykeä käytös ja vähättelevä asenne kai säikäyttivät minut (voin kertoa, että enää eivät säikäyttäisi, mutta silloin en osannut vaatia palvelua) ja annoin hänen huseerata. Tyhmä minä. En ole koskaan nähnyt näillä rilleillä mielestäni kunnolla, ja lisäksi ne ovat taas vahvemmat kuin ne, jotka oman pitäjän optikko minulle määräsi. Pitäisikin tsekata, mitä silmälääkärin määräys sanoo ja kuinka paljon rillit siitä poikkeavat.

Ai joo, sekin vielä. Otin samalla piilolinssit ja optikko tyrkytti minulle tietenkin kertakäyttölinssejä, ja minä siitä sanomaan, että ei. Kun ne eivät pysy minulla silmissä. Hän melkein riemastui kertomaan, kuinka nykyiset linssit ovat niin paljon paremmat kuin muutama vuosi sitten ja ylipuhui minut ottamaan kertakäyttöiset. Turha kai sanoakaan, että ne eivät pysyneet silmissäni ja että se oman pitäjän optikko oli ihan oikeassa sanoessaan, että silmäni ovat niin "loivat", että jokin muu on parempi vaihtoehto kuin kertakäyttöiset. Aivan varmasti en tuohon isoon optikkoliikkeeseen mene ikinä, vaikka kuinka olisi valittu Suomen parhaaksi ketjuksi, tai mikä se nyt sitten onkaan.

Jännä, miten itse myyjänä työskennelleenä olen alkanut vaatia muiltakin asiakaspalvelua, enkä tyydy töykeään ja ylimieliseen vastaukseen. Viimeksi sain tällaista palvelua lahtelaisissa pukuvuokraamossa, jossa kävin kysymässä frakin hintaa. Menin sisään teinin kanssa ja myyjä puuhasi omiaan, vaikka ei voinut olla huomaamatta, että oli saanut asiakkaita. Ei tervehtinyt, ei tullut palvelemaan, ennen kuin karjaisin PÄIVÄÄ. Olin sitä ennen keskustellut kovaäänisesti Tonin kanssa ja antanut myyjälle mahdollisuuden "huomata" meidät, vaan ei. Kertoessani asian (asu vanhojenpäivätansseihin) ja kysyessäni hintaa, en saanut suoraa vastausta, vaan myyjä alkoi kertoa, kuinka asuja "annetaan ulos" jo tammikuusta alkaen, koska - ymmärränhän minä varmasti - he eivät voi luovuttaa kaikkia samaan aikaan. Joo joo, mutta paljon se maksaa. No, se nyt vähän riippuu. No, riippukoon tai roikkukoon mistä tykkää, mutta mitä maksaa, kun tarvitsen asun täksi ja täksi päiväksi. Siis, me luovutamme niitä jo tammikuusta.

No voi vittu, etten paremmin sano.

Sain todella nyhtää myyjästä tiedon, että asu maksaa 150 euroa riippumatta siitä, milloin sen hakee, enkä tajunnut, miksi hän ei voinut heti vastata suoraan kysymykseen ihan suomeksi. Jos kysyn, mitä maksaa, siihen voi vastata helposti: "Se maksaa 150 euroa riippumatta siitä, milloin sen hakee, voi hakea jo tammikuussa, jotta vältämme ruuhkan." Mikä oli niin vaikeaa? Tälle myyjälle oli vaikeaa asiakaspalvelu. Ilmoitin miettiväni asiaa, koska 150 euroa oli minusta suolainen hinta kahdesta päivästä (todellakin sanoin sen hänelle).

Niin, vauvallani on siis helmikuussa vanhojenpäivät! Hän ei alunperinkään ollut frakin kannalla (haluaa tanssia ihan omassa puvussaan), mutta kävimme uteliaisuudesta katsomassa ja kysymässä hintaa ja JOS myyjän asenne olisi ollut toinen, olisin saattanut kallistua sen frakin kannalle (koska hinta ei oikeasti ole ongelma, Tonilla on sponsori *virn*) ja ylipuhunut Tonin ottamaan sen, mutta hänen päätöksensä omasta puvusta pitää ja siihen tyydyn. Ihan ilomielin. En tiedä, onko Lahdessa muita pukuvuokraamoita kuin tuo yksi, mutta sieltä en vuokraa mitään. 


Lokakuu on kai ollut lämmin, siis tavallista lämpimämpi. Ihan jees, ei ole ollut mitenkään kuraistakaan, tosin juuri nyt näyttää satavan vettä. Olen tyhjentänyt kasvihuoneen paria parvekelaatikkoa lukuunottamatta, niissä kukkivat vielä petuniat, sillä leikkasin ne ja siirsin kasvihuoneeseen, ajatellen, että  josko ne vielä riehaantuisivat kukkimaan, kun oli kuitenkin varsin lämmintä, mutta eivät ne enää. Siis muutama kukka on, eivät paleltuneet siellä, kuten pelargonit tekivät, ja kaikki muukin tässä taannoin, kun öisin oli kunnon pakkasia. Ajattelin kipata petuniatkin tunkioon ja laittaa kasvihuoneeseen viime viikolla ostamani valosarjat, ostin sinne pari valoverkkoja lyhtyjä, siis sellaisen lyhtyrivin. On vain hieman vetämätön olo, ei saa oikein mitään aikaiseksi. Missään suhteessa.

Kasvimaalta olen nostanut sadon nauriita lukuunottamatta. Se, että ne ovat vielä siellä, on tätä samaa vetämättömyyttä, laiskuutta. Niitä on kyllä jo pakastimessa, mutta kai ne kaikki olisi sieltä ylös kiskottava, samoin kun mm. auringonkukat, tillit, salaatit ja vietävä pois tai vain käännettävä maahan. Istutinkin sinne pillisipulin, sitruunamelissan ja iisopin, josko ne selviäisivät talven yli maassa, kuten pitäisi selvitä. Ja äidin tarhajuorut talvehtivat siellä myös.

Kesä oli kasvien kannalta todella huono. Porkkanat nostin ylös suurinpiirtein baby-porkkanoina, sipulit olivat samankokoisia kuin olivat maahan laitettaessa, punajuuria tuli vain muutama... Ainoa, josta tuli kunnolla jotain, oli juurikin nauris. Tomaatit eivät ehtineet kypsiksi ja kun yritin niitä sisällä kypsyttää, ne alkoivat vain pilaantua. Mutta sain paljon kokemusta ja tietoa ensi kesää varten! Tiedän, mihin panostan vielä enemmän ja mihin en enää ikinä.

Suunnitelmiani ensi kesää varten (hyötykasvit):
- tomaatit, niitä laitan ainakin saman verran kuin laitoin tänä vuonna
- parsaherne, keräsin sen siemeniä ja laitan niitä koristekasveiksi, en jaksa puljata niiden kanssa muuten
- kesäkurpitsa, ei kasva kasvihuoneessa, enkä aio kasvattaa muutenkaan
- lanttu, ei vitussa - kasvaa hyvin, mutta se taimetus... eih
- kaalit, never again - taimetus on tilaavievää ja tulos pyöreä nolla, koska kaalit menevät matojen suihin
- nauris, ehdottomasti ja juurikin saman verran kuin tänä vuonna
- punajuuri, juu
- porkkana. juu
- chili, juu ja paljon enemmän kuin tänä vuonna, kasvaa kasvihuoneessa mainiosti
- kurkku, ei, paitsi jos laitan taimet itse tai jos laitan avomaankurkkua, sillä nyt ostin noin kympillä taimia ja satona oli kaksi pientä kurkkua, joista toinen oli niin karvas, ettei sitä voinut syödä
- paprika, kokeilen kasvihuoneessa, koska tomaatit ja chilit kasvavat hyvin (vaikka tomaattisato jäikin pieneksi, mutta se oli kelin ja ilmojen syy)
- papu, ehdoton juu, mutta ehkä esikasvattaen, sillä laitoin sitä pari riviä ja sain viisi tai kuusi tainta kasvamaan niistä
- herne, totta kai, enemmän kuin tänä vuonna
- tillit, salaatit sun muut, tietenkin

Koristekasvit:
- kelloköynnös, juu
- päivänsini, juu
- elämänlanka myös, ostin jo siemenetkin ihanaa kirjavaa elämänlankaa
- petuniat, ehdottomasti purple pirouettea, ihanin petunia ikinä
- krassit, otin siemeniä talteen uutuusväristä, jota minulla oli tänä vuonna, on ihana
- tuoksuherne, kyllä, olisin halunnut ottaa niistä siemeniä, mutta eivät ehtineet palkoon asti, joten ostan niitä, haluan pastellivärisiä
- auringonkukkaa juu

Tuoksuherneestä on sanottava, että niitä istutin portinpielessä olevaan saaviin, ja kun ne viimein ehtivät kukkaan, se tuoksu, mikä nenään leijui, kun meni ulos, oli aivan ihana. Rakastuin tuoksuherneeseen totaalisesti ja haluan sitä paaaaaaaljon kaikkialle.

Pelargonit sitten, ne ansaitsevat ihan oman kappaleensa. Kun mainitsin niiden paleltuneen, niin ne, joiden en halunnut paleltuvan, eivät suinkaan niin tehneet, vaan olivat jo turvassa sisätiloissa siinä vaiheessa. Paleltumaan pääsivät vain ne, joita en aikonut talvettaa ja joiden annoin kukkia ulkona / kasvihuoneessa niin kauan kuin ne nyt sitten kukkivat. Pakkasöihin asti. Toin sisälle tupaan ne pelargonit, jotka ovat erityisen tärkeitä eli kaikki "nimelliset" ja muutaman muuten erityisen nimettömän (kaunis hennonvaaleanpunainen ja Puertosta tuomani, jonka nimesin nokkelasti puertoksi), ja loput vein mökin keittiöön, jossa joka tapauksessa pidetään pieni lämpö läpi talven. Pelargoneillehan riittää, että lämpö on plussan yläpuolella ja siellä on. Sinne päätyivät nimelliset istutukset (en vain raaskinut heittää pois) ja nimettömät, joista suurin osa on siemenestä kasvatettuja. Lisäksi keräsin kaikista mahdollisista siemeniä, jotka niitä nyt yleensä tekivät, haluan kokeilla, miten lähtevät itsekerätyistä siemenistä kasvuun. Ostosiemenistähän ne kasvavat oikein hyvin.

Ensi kesäksi aion siis laittaa omista siemenistä, mutta muutoin olisi ehkä pidettävä pelargonien kanssa maltti mielessä. Ei enempää, kun vanhatkaan eivät mahdu mihinkään talveksi. Eri asia tietty laittaa omista pistokkaita ja antaa niiden sitten kokea luonnollisen kuoleman syksyllä. Sitä aion tehdä kyllä, otan keväällä pistokkaita joka samperin rehusta ja koko piha pelargonia kukkikoon.

lauantai 17. lokakuuta 2015

No mutta. Mihin se aika oikein katosi?


Se on kadonnut hyvin rauhallista elämää viettäen, TV:tä katsellen, käsitöitä tehden (varsinkin tähän), ulkoillen ja kirjoittaen.

Että tämä tiedoksenne. Olen kunnossa ja valveutunut. Ja kahlaan Meltsun kanssa The Walking Dead-maratonia, ja sen ja muutaman muunkin TV-sarjan parissa olen saanut aikaiseksi viidet aikuisten sukat, kaksi pipoa ja seitsemän paria lasten sukkia. Ystävälle, turvapaikanhakijoille, ystävän lapselle.