sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Väsynyt mutta onnellinen


Jos ylläoleva kuva näyttää tärähtäneeltä, se ei johdu vain siitä, että kuvassa oleva henkilö ON tärähtänyt vaan myös siitä, ettei Meltsu osaa kuvata kamerallani. Tämä on nimittäin vähiten tärähtänyt kuva. Miten kummassa hän onnistuukin ottamaan digikameralla enimmäkseen tärähtäneitä kuvia?

No, kuitenkin. Tämä päivä on oleva yksi kirkkaimmista ja kauneimmista päivistä muistojeni helminauhassa. Se jätti minut täyteen iloa ja onnea, ja oli jopa enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Laadin kutsuvieraslistan tosiaan sitä ajatellen, että halusin nähdä edes vielä kerran kaikki nämä ihmiset iloisissa merkeissä, yhdessä, ja onnistuin tavoitteessani paremmin kuin uskalsin edes haaveilla. Meillä oli mitä lämpimin, iloisin, rakastavin, ihanin ja ties mitä iltapäivä, ja aivan kuin tätä tapahtumaa juhlistaakseen kesäkin näyttäytyi kaikessa komeudessaan, ensimmäisen kerran tänä vuonna. Me neljä serkusta seisoimme vanhan riihen luona päivänkakkarameressä ja nauroimme. Isä ja molemmat siskonsa poseerasivat ruispellon laidalla, kumarina ja valkohiuksisina.

Olen niin onnellinen tästä päivästä!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Miltäs nyt tuntuu?


Kysyi Meltsu eilen minulta herättyään ja vastasin siihen, että nilkkaa särkee, olen tainnut nukkua huonossa asennossa. Muuten ei kyllä tunnu miltään sen kummemmalta kuin tuntui edellisenä päivänäkään, tai tuntuu tänäänkin.

Eilen, syntymäpäivänäni tapahtui kolme asiaa, jotka varmastikin jäävät mieleen.

Ensimmäinen (ei välttämättä tärkein), oli huomio, että Google (!!!!) muisti minua, sen sivulla (Google on aloitussivuni Firefoxissa) oli moinen logo ja kun vein hiiren sen päälle tarkistaakseni, että kenenkös synttärit tänään on, niin tuollainen teksti siihen tuli. *virn*.

Toinen asia oli jopa jännittävä: iltapäivällä istuimme kaikki sisällä, kun äkkiä kova pamaus tärisytti koko taloa ja ainakin minä oikein hätkähdin säikähdyksestä. Pamaus kuulosti kuin seinä olisi kaatunut ja se olikin ensimmäinen ajatukseni, ja toinen ajatus oli, että pommi putosi. Syöksyimme kaikki ulos katsomaan ja kuulimme etääntyvän lentokoneen jyrinän, mikä sai minut pohtimaan, että josko siitä vetäisi talomme yli lentokone, joka mursi äänivallin mennessään. Pamaus oli kuultu aina kuntakeskuksessa asti ja minä siitä sitten kuuklettamaan, että mitä hittoa. Hyvin pian selvisi, että hornettihan se siitä oli mennyt, ja päivän myötä myös syy, miksi niin kiireellä mentiin. Venäjän ilmavoimien kuljetuskone oli luiskahtanut Suomen puolelle Porvoon tienoilla ja tilannetta lähdettiin tarkistamaan vauhdilla.

Tai se oli virallinen selitys. Oikea selitys oli, että ihan minun synttäreideni kunniaksi tehtiin ylilento hornetilla tästä.

Kolmas asia, jota voisi kutsua syntymäpäivälahjaksi, oli äidin kertoma tieto, että syöpä on saatu hallintaan. Keuhkoissa ei näy enää lainkaan syöpäpesäkkeitä ja maksasta suurin on kadonnut kokonaan, muutama pieni on vielä, jotka nekin on tarkoitus ampua alas. Äiti käy edelleen hoidoissa, mutta nyt hoidot ovat pikemminkin "täsmähoitoja" ts. kaikkia soluja tappavia myrkkyjä hän ei enää saa (ei ole saanut vähään aikaan), mikä tarkoittaa sitä, että hän on voinut viime ajat kohtalaisen hyvinkin.
Ehkä minun unelmani siitä, että voisin näyttää äidille Ikuisen Kevään saaren, toteutuu sittenkin, vielä.


Äitini sisko ei sen sijaan voi ollenkaan hyvin. Oli ehkä tyhmästi tehty, että annoin hänelle puhelinnumeroni (sinänsä outoa, etten ollut tehnyt sitä aiemmin, oletin tehneeni), sillä hän on ottanut tavakseen soitella minulle humalassa, mikä on minusta äärettömän kiusallista. Inhoan kännipuheluita, varsinkin kun tätini kohdalla ne ovat sitä samaa jaaraamista (kai ne ovat sitä kaikkien kohdalla), asioista jotka eivät tule paremmiksi ainakaan juomalla. Olen harmissani siitä, että hän näyttää kuvittelevan, että asiat saa kauniiksi juomalla ja erityisen harmissani olen siitä, että hän kuvittelee sitä hänen iässään (hän täyttää ensi viikolla 69). Ja totta kai nyt pelkään, että hän on päissään huomennakin.

Mitä huomiseen tulee, järjestelyt ovat mallillaan. Olen tehnyt pakastimeen pizzan, tuulihatut, pullat ja pasteijat ja tänään on ohjelmassa voileipäkääretortun tekeminen koristelua vaille valmiiksi ja juustokakun tekeminen. Kuntakeskuksessa käyn ostamassa mansikoita ja mehua, ehkä kertakäyttöshampanjalasejakin, ja samalla voi käydä jäteasemalla heittämässä vaihteeksi muutamia laitteita elektroniikkaroskiin. Eilen siivotessani löysin nimittäin kaikenmaailman piuhojen piilon kirjahyllyn alakaapista, plus sateliittiboksin, digibokseja...

Eilen siis siivosin, päällisin puolin ja laitoin perheen avustuksella saliin kahdesta pitkästä pöydästä yhden megapitkän, jonka ääreen mahdumme kaikki istumaan. Tupaan laitoin pyöreän pöydän ja siihen aion kattaa noutopöydän niin vieraiden ei tarvitse keittiössä jonottaa. Tonin rippijuhlista nimittäin opin, että ei ole kivaa, jos porukka on jakaantunut kahteen eri pöytään, tai pikemminkin eri huoneeseen. Haluan kaikki vieraani / sukulaiseni saman pöydän ääreen! Tämän pitkän pöydän (3 m) laitoin saliin siksi, ettei se olisi tupaan mahtunutkaan ja salissa laitoimme sen Tonin kanssa vinoon keskelle lattiaa. Ei siis seinien suuntaisesti, vaan vinoon, ikään kuin huoneen kulmasta kulmaan. Suunnittelin siihen kukkakoristeen koko pöydän mitalta, jonka tänään toteutan iittalan laseihin ja kukkasieneen iiriksistä, päivänkakkaroista ja hiirenvirnoista.

Kunpa vain sää suosisi! Huomisen säätiedotus on muuttunut, alunperin oli luvassa +15C ja pilvistä, mutta viimeisin tieto lupaa +19C ja puolipilvistä. Tänään kai sataa, kuinkas muutenkaan. Eilen illalla taivas syöksi sellaisen vesikuuron, että rapun edessä oli pieni järvi vielä monta tuntia sen jälkeenkin.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Meni ja vihelsi mennessään


Juhannus nimittäin. Paitsi että se meni kyllä niin hiljaa, ettei vihellystäkään kuulunut. Tavallinen viikonloppu meillä, hyvin kylmä ja sateinen sitä paitsi. Istuimme sisällä, katselimme töllöä ja minä räpläsin tietokonetta. Valokuvia on noin ziljoona enemmän kuin kuvittelinkaan, enkä kahden päivän puuhastelun jälkeen ole saanut vieläkään kaikkia siirrettyä pilveen, sillä päätinkin hiukan järjestellä niitä ennen siirtoa, viskoa tuplakappaleita roskiin ja pienentää suurimmat siihen kokoon, että ne eivät veisi tilaa ihan tuhottomasti. Minä kuitenkaan en ole mikään ammattikuvaaja ja kuvaan säilöäkseni muistoja, joten riittää, että kuvista saa selvän.

Uusi tietokone on yhdistetty töllöön, ja äsken tilasin langattoman näppiksen ja hiiren, jotta tuon kombon käyttö olisi hieman sujuvampaa. Pitää myös ostaa toinen HDMI-piuha, jotta sitä ainoaa ei tarvitse vaihdella tietokoneen ja PS3:n välillä. Tähän omaan romuuni onnistuin viimeinkin (!) löytämään näytönohjaimen ajureille päivityksen, mikä sai minut jälleen kiroamaan sitä, miten kaikki pitää tehdä niin hankalaksi. Olen nimittäin aiemminkin yrittänyt selvittää, mistä löydän uusimman ajurin näytönohjaimelleni, mutta mistä tahansa olenkin hakenut, niin aina on tarjottu vain ei-oota, jopa valmistajan omilla sivuilla. Jotenkin en uskonut, etteikö muka uusinta ajuria olisi olemassa, tai siis uudempaa kuin minulla oli, ja viimein latasin koneeseen näytönohjaimen valmistajan (Nvidia) oman ohjelman, jonka luvattiin etsivän ja asentavan sen uusimman ajurin. No hitto, sehän toimi. Jo alkoi löytyä 32-bittiseen XP:n soveltuva ajuri ja se asentuikin ihan kivasti ilman, että minun piti saada harmaita hiuksia sen takia. Nyt on sitten siltä osinkin kaikki kunnossa. 

Nimenomaan näytönohjain on se syy, miksi uudessa koneessa ei ole minun kaipaamaani vääntöä. Katselin jo viime viikolla näytönohjainten hintoja ja koska ne maksavat melkein saman kuin kone itse, eikä minulla ole mahdollisuutta laittaa siihen rahaa (niitä kun ei saa osamaksulla niistä harvoista paikoista, joista luottohäiriöinen saa luotolla...) ehdin jo ajatella, että ehkä minun pitää jättää WoW, mutta onneksi ei sentään. Vanhan koneen näytönohjain puksuttaa kuin juna ja pystyn taas pelaamaan niin, että peli ei koko ajan töki. Uudella koneella FPS ei juuri koskaan noussut yli kymmenen, vaikka olin säätänyt asetukset asentoon "low", kun taas vanhalla FPS saattaa napsahtaa tuonne 90:een asetuksilla "high". Ooh ja aah. Joo, olen koukussa WoWiin, mutta pitäähän minulla jotain nautintoja olla.


Eilen sain äidiltä synttärilahjan. Yllä olevassa kuvassa se on sormessani. Mummuvaarin mummun sormus! Kultaa ja ametisti. Sain myös rannekorun, jonka muistan lapsuudestani, hopeisen ketjun, jossa on pieniä "kukkia", joskaan en muista koskaan nähneeni sitä äidin ranteessa. Se on ostettu joskus puolivuosisataa sitten Milanosta. Ketju on sievä, mutta tuo sormus on minulle kyllä se The Juttu. Se on kuin pari toiselle vastaavalla sormukselle, jonka sain mummulta hieman ennen hänen kuolemaansa, se on niin ikään kultaa ja siinä on musta verikivi.

Tänään pitäisi miettiä tarjottavat sunnuntain synttäreille ja laskea, mitä aineksia niihin tarvitaan, sillä huomenna on ohjelmassa kauppareissu. Viemme äidin ja isän auton vuosihuoltoon ja käymme samalla sitten kaupoilla. Asiaan tuo haasteen se, että kumpikaan serkuistani ei ilmoittanut määräpäivään (eilen) mennessä tulostaan tai tulematta jättämisestään yhtään mitään..! En nyt sitten tiedä, ovatko tulossa vai eivät ja jos ovat, niin tuleeko nuorisoa / lapsia. Kaksi serkkuani lapsineen tekee kuitenkin noin kymmenen henkeä ja onhan se nyt hiukan eri asia, onko pippaloissani 15 vai 25 ihmistä. Jos kutsuttuja olisi pilvin pimein, esim. 60 henkeä, olisi oikeastaan aivan samaa, laittaako kakkua 50 vai 60 hengelle, mutta pienissä juhlissa asia on toisin. En ole nyt ollenkaan ilahtunut tästä, sillä itse aina kiitän kutsusta ja ilmoitan, olenko tulossa vai en.
Tietysti yksi vaihtoehto on tehdä 25 hengelle ja jos kovasti jää herkkuja yli, kutsun illalla ex tempore kavereita kahville. Niin taidan tehdäkin. Plus että pakastettavat herkut voi aina pakastaa, pullat ja pizzat sun muut. Voileipä- ja kermakakut pitää syödä pois (ja kyllähän mä syönkin... *virn*)

Mutta miksei se kesä voi tulla jo? Väsyn. Olen jo väsynyt kylmyyteen ja sateeseen. Määä-äh.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Toisinaan vanhassa on tosiaan vara parempi


Piipahdimme tänään naapurikunnan puolella kaupoilla, ihan vain sen verran, mitä oli tarpeen, ettei juhannuksena lopu maito lasista, eikä juusto leivältä, ja samalla reissulla poikkesimme hakemassa sisareltani vanhan tietokoneeni / -koneemme. Alunperinhän oli puhe, että tuovat sen ensi viikonloppuna samalla, kun tulevat muutenkin tänne, mutta ei, en sittenkään voinut odottaa siihen asti, aloin olla niin täynnä uutta konettamme..!

Tulin nimittäin siihen tulokseen, että en pidä Windows 8:sta pätkääkään, enkä pidä edes itse koneesta, joka tuli ostettua. En vain pidä, koneesta ei saa irti niin paljon kuin olen tottunut saamaan vanhasta, ja niinpä eilen ohimennen ehdotin Meltsulle, että mitä jos annan uuden koneen hänelle (kun ei sitä voi enää oikein palauttaa myyjällekään, ei varsinkaan sillä perusteella, että ei pidä käyttöjärjestelmästä tai että kone on tehoton, koska totta kai ostaessani tiesin sen tehot, levytilat sun muut) ja hän voi fiksata sen televisioon, ja minä itse pidän vanhan koneen tarvittavine vimpaimineen.
Meltsu siihen toteamaan tiukasti EI.
Noin viiden minuutin kuluttua hän kurkisti varovasti ovesta ja sanoi: "Niin, sanoiksä että sen voisi yhdistää telkkariin?"
No, juuri ninhän minä sanoin ja Meltsu innostui asiasta niin, että olisi jo siitä paikasta irrotellut koneen piuhoista ja yhdistänyt töllöön - hän oli kuvitellut joutuvansa ottamaan koko paketin ts. näytön myös, eikä hän mielestään tarvitse tietokonetta kokonaisuudessaan, siis ihan "omaa". Oli sitten tajunnut, että en tarkoittanut asiaa niin, vaan että hän todellakin voisi katsella omassa makuuhuoneessaan (aka keskikammarissa) TV-ruudulta Youtubea ja sehän oli hänelle suorastaan dream-come-true. Varasi vielä itselleen uuden koneen mukana tulleen näppiksen ja hiiren, ja minun puolestani hän saa nekin. Vanhasta näppiksestä kirjaimet ovat kuluneet pois, mutta tiedän näkemättäkin, missä mikäkin sijaitsee ja lisäksi uusi hiiri on vanhaan verrattuna jotenkin tönkkö.

Summa summarun, piipahdimme siis hakemassa vanhan koneen kotiin ja kuulimme iloksemme, että H. oli myös puhdistanut sen sisältä, ja hän taas ilahtui kuullessaan, että kone palaa takaisin käyttöön > ei mennyt puhdistaminen hukkaan. H. kertoi, että koko homma oli kiinni vain yhdestä vaivaisesta vahingoittuneesta käynnistystiedostosta ja asennuslevyllä homma korjaantui heti. Kotiin päästyäni otin uuden koneen irti piuhoista, kytkin vanhan takaisin ja tunsin kyllä tulleeni kotiin. Kaikki oli tallessa, joskin näkymä oli vähän outo, koska ilmeisesti kone oli kadottanut jotain säätöjä, tai ajureita tai jotain, mutta sekin korjaantui sillä, että palautin koneen niihin asetuksiin, joissa se oli ennen rikki räpsähtämistään, ja nyt kaikki näyttää ihan samalta kuin ennenkin. Ihanaa, oikeasti. Tosin Firefox ei käynnistynyt, sekin oli luultavasti vioittunut samalla kun konekin, mutta poistin sen ja asensin uudelleen ja kaikki on senkin osalta juuri kuten pitääkin, jopa kirjanmerkit.


Nyt ei haittaa paska juhannussää (tosin NYT paistaa aurinko, joten ehkä se tästä muuttuu vähemmän paskaksi), kun on vanha, tuttu, RAKAS HP tuossa runksuttamassa. En välitä vähääkään, vaikka masiina on uuteen verrattuna äänekäs (on se nyt hiljaisempi kuin aiemmin, kiitos pölynpoiston...) ja että se käynnistyy paljon hitaammin, sillä mikäs kiire tässä mihinkään edes on? Ei sitten mikään.

Mitä juhannukseen muuten tulee, ihan tavallinen viikonloppu on tämä, alkoholiton, ja sen kohokohta lienee huomenna Netflixistä katsottavissa olevan Lilyhammerin kolmoskausi. Mitäpä tässä muutakaan? Ai joo, kyllä muutakin: nimittäin nyt kun minulla on Onedrivessa 15gt tallennustilaa, sinne lentää kaikki mahdollinen tallennettava. Ensimmäiset tallennettavat tekevät sinne matkaa jo parhaillaan. Siinä meneekin aikaa, sillä minulla taitaa olla tallennettavia (varmuuskopioitavia) kuvia reilusti yli 10 000 kpl. Survon pilveen kaikki niitä lajittelematta ja kopsaan ne sitten uudemman kerran levylle hieman karsittuina.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tietokoneen kera pakkasessa


Totuteltuani uuteeni koneeseeni nyt kai viikon, kaipaan vanhaa rohjoani enemmän kuin olisin uskonut mahdolliseksikaan. Uusi on toki pieni ja hiljainen, mutta yllättäen suorituskyky ei ole vanhan veroinen ennen kaikkea grafiikan puolella. No, ei tietenkään olisi ollut pakko ostaa sitä halvinta, mutta mutta. Oikeastaan oli ja nyt hiukan harmittaa, että tuli ostettua lainkaan sen sijaan että olisin odottanut, että vanhan saa auki ja toimimaan. Tosin täytyy muistaa edelleenkin se tosiasia, että XP:n päivitykset jne. ja näytönohjaimen ajurit ja silleen. Mutta vanhan koneen näytönohjaimessa kuitenkin riittäisi potkua pyörittää WoWia, toisin kuin uudessa. Nyyh. Käytän todella vähän tietokonetta, oikeastaan, netissä käyn vain muutamilla sivuilla (Facebook, keskustelupalsta, Iltalehti, tämä blogi...) ja sitten on tietenkin WoW. Nyt olen ihmetellyt, kuinka WoW ei oikein jaksa pyöriä uudessa koneessani ja eilen illalla sitten tajusin asiaa riittävän kauan ihmeteltyäni, että uuden koneeni näytönohjain ei täytä edes WoWin minimivaatimuksia. Uusi nyyh. Mietinkin tässä, että otanko vanhan koneen takaisin käyttöön, kun se palautuu H:lta ja yhdistän uuden telkkariin. Tässä kuitenkin on wlan ja olisi mukava katsoa telkkarin kautta kaikkea sitä (melko vähää) mitä nyt katselen koneen näytöltä.

Toinen vaihtoehto tietenkin on ostaa uuteen koneeseen tehokkaampi näytönohjain, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa se ei ole vaihtoehto. Jollen sitten saa synttärilahjaksi selvää rahaa, köh köh. No, katsotaan. En ole paljon WoWissa jaksanut / ehtinyt / viitsinyt pyöriä viime aikoina muutenkaan.

Viime viikolla olin pakotettu tutustumaan modemin sielunelämään oikein kunnolla, koska uuden koneen ansiosta meiltä kertakaikkiaan loppuivat DNA:n tarjoamat ip-osoitteet. Niitä kun saa vain viisi kappaletta per liittymä, joista käsittääkseni itse modemi vie yhden, eikähän se mitenkään riitä meidän kolmen hengen taloudessamme. Modemi, pöytäkone, Tonin läppäri, PS3 ja kolme puhelinta. Se tekee enemmän kuin viisi, joskin ihmettelen, miten kapasiteettia riitti aiemmin, vanhan koneen kanssa, koska laitteitahan oli silloinkin juuri tämä sama määrä. Tiedä sitten käyttääkö pöytäkone kaksi osoitetta, oman langallisesti ja oman langattomasti? Whatever, tosiasia kuitenkin on, että kun yhdistin pöytäkoneen verkkoon, PS3 jäi itkemään ip-osoitteen perään ja minun oli ryhdyttävä selvittämään, miten saisin oletusarvoisesti siltaavan modemin reitittäväksi. Ei ollut helppoa, ei, mutta viisi tuntia asian kanssa tapeltuani ja ennen kaikkea etsittyäni tätä verkkoon lähes piilotettua tietoa modemimme on nyt reitittävä ja kaikki verkkoyhteyttä kinuavat laitteet voivat olla vaikka samaan aikaan netissä. Hyvä minä.

Miten minusta tuntuu, että ennen kaikki oli helpompaa? Nyt kun käyttöjärjestelmät näyttävät olevan idiooteille suunniteltuja (kuten tämän windows8:n palikkavalikko, jossa klikkaillaan typeriä kuvakkeita kuten windows-puhelimessakin, joskin minä en todellakaan käytä sitä valikkoa vaan perinteistä työpöytänäkymää) niin yhtään minkään vaativamman toimenpiteen suorittaminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Minä pikemminkin olettaisin, tai jopa toivoisin, että kaikki olisi vain yhden klikkauksen takana, mutta ei ole. En edelleenkään tiedä, mistä pääsen käsiksi ohjauspaneliin, paitsi haun kautta.


Mutta sitten siihen pakkaseen. Alan olla aivan loppu ja romuna, kun kesää ei vain tule. Kaikki kuolee ja paleltuu, mikään ei kasva. Valivali. No, okei, kasvihuoneessa kasvit voivat suht hyvin, kesäkurpitsa ja tomaatit jo kukkivatkin, mutta kasvihuoneen ulkopuolella ainakin päivänsinet taitavat olla entisiä, kylmyys ja tuuli ovat suorastaan raiskanneet ne, eikä kelloköynnösten kohtalo ole juuri valoisampi, sillä vaikka ne ovat ilmeisesti vielä hengissä, ne eivät ole kasvaneet senttiäkään pihalla ollessaan. Samoin on pelargonien laita: istutin taimet parvekelaatikkoon, jonka fiksasin kasvihuoneen etelä/läniseinälle kai jo pari viikkoa sitten, minkä seurauksena taimet eivät ole kasvaneet kertakaikkiaan yhtään, mutta lehdet ovat kyllä punertuneet merkkinä siitä, että on liian kylmä. Vanhaan pataan istuttamani pelargoniryhmä (puertoa ja scarlet rambleria) onkin ollut koko ajan kasvihuoneessa, ja taimien suhteen luovutin lopullisesti eilen. Black velvet redin ja raspberry ripplen taimet toin sisälle jo viime viikolla ja eilen kaivoin nimettömät taimet ylös parvekelaatikosta, istutin pieniin ruukkuihin ja otin nekin sisälle. Kun ei kasva, niin ei kasva. Vituttaa tämä "kesä", kylmyys ja sade ja tuuli. Eilenkin oli hädintuskin +12C siitäkin huolimatta, että ajoittain oli ihan nätti, aurinkoinen ilma. Siis auringon suhteen oli nättiä, tuuli puhalteli melkein myrskylukemissa, taas kerran. 15 vrk:n sää ei lupaa juurikaan parempaa, synttäriviikonlopukseni näyttäisi olevan ennustetun huimia +18C:n lukemia. Nyt kyllä käy kateeksi ystävääni Floridan lämmössä.

Mitä synttäreihin muuten tulee, kaikki tätini ovat vastanneet kutsuuni, mutta serkuistani en ole kuullut mitään. Eilen hiffasin suureksi ihmeekseni, että serkkuni, tai pikemminkin hänen tyttärensä jäätelöbaari, jossa tätinikin oli töissä (vaikka onkin eläkkeellä), on lopettanut toimintansa jo ennen joulua. Minä en ollut tuota tiennytkään, vaan oletin ilman muuta, että tätini ja serkkuni tytär pyörittävät sitä ja osaksi siksi päätin pitää pippaloni nimenomaan sunnuntaina, koska ajattelin baarin olevan auki lauantaisin. En sinänsä ihmettele, sillä jäätelönkulutus tuskin talviaikaan on sellainen, että pelkkään jäätelöön keskittynyt baari kannattaisi, ja mitä kesään tulee, niin viime vuodenkaan kesä ei ollut kovin kummoinen, kesäkuu nyt varsinkaan. Kylmää kylmää kylmää, ja sama jatkuu tänä kesänä. Valivali.

Viime viikolla todellakin kävimme pienjäteasemalla ja jätimme sinne kuorman kodin elektroniikkaa. Hurraa! Tosin tuntuu, ettei kotoa lähtenyt vielä oikeastaan mitään, sillä veimme mennessämme kiltisti lähinnä yhden kappaleen jokaista laitetta, eli esim. yhden näytön, yhden telkkarin jne. kuten ohjeissa sanottiin (1-3 kpl / laite / käyntikerta), mutta aivan hyvin sinne olisi voinut viedä vaikka kaikki kerralla, sillä ei kukaan tullut tarkistamaan, montako töllöä kyydissä oli. Tosin meillä oli auto täynnä, joten yhtään useampaa vempelettä ei olisi kyytiin mahtunutkaan. Paras juttu oikeastaan oli, että samaan paikkaan sai kipata kaikki kaukosäätimet ja sähköjohdotkin. Meillä oli pyykkikorillinen vanhoja maadoittamattomia jatkojohtoja, joista pääsin nyt eroon. Joku päivä pitää piipahtaa viemässä uusi kuorma, sillä meillä on vielä ainakin 2 kpl keskusyksiköitä. 1 näyttö, 2 kpl televisioita, 2 kpl levysoittimia, 2 kpl videonauhureita... Kreisii, joo.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Windows kasin ihmeellisessä maailmassa


Uusi tietokoneeni (-koneemme) saapui postin asiamiehelle toissapäivänä ja estin vain vaivoin Meltsua hakemasta sitä välittömästi, sillä yllättäen hän oli meistä kahdesta se, joka kaipasi sitä enemmän. Minä nimittäin olisin tullut aivan hyvin toimeen edelleenkin sillä, että voin vierailla Tonin läppärillä aamuisin sen verran, että katson Facebookin ja keskustelupalstan, mutta ei meidän isäntä, joka jo vuosia on jaksanut piruilla siitä, kuinka minä olen "koukussa" internettiin. Nyt sitten, kun pöytäkone ei ole tököttänyt tutulla paikallaan tuvassa, Meltsu on ollut malttamaton ja hermostunut?! Kun ei pääse nettiin. Häh? No, pääsethän, tuollahan se on läppäri kammarissa ja sitä paitsi, miksi et käytä rakasta appleasi? En tykkää, haluan pöytäkoneen ja haluan sen heti!

Kone tuli tosiaan tiistaina, mutta eilen haimme sen samalla, kun oli muutakin asiaa kuntakeskukseen ja kotimatkalla Meltsulla oli luonnollisestikin kova huoli ja hätä siitä, että onko uudessa koneessa sama sisältö kuin vanhassa ja osaanko minä kytkeä sen. Että pääseekö sillä varmasti googleen ja jotain muutakin hätäilyä ja huolta oli, jota minä en edes ymmärtänyt. Vakuutin, että kyllä, googleen pääsee ja laitetaan siihen heti ensimmäisenä Firefox, ja että ihan satavarmasti osaan yhdistää oikeat johdot. Niin kuin osasinkin, tietenkin, ja sen Firefoxinkin laitoin heti, kun masiina otti yhteyden nettiin. Nyt sitten opettelen käyttämään Windows8:a, sillä kieltämättä tämä on HIEMAN erilainen kuin XP. Ei saa enää perinteistä windows-näkymää, ei. Tosin alkuihmettelyn jälkeen homma sujuu jo ihan kivasti, plus että onhan Tonin koneessa kuitenkin Windows7, jossa on samoja toimintoja kuin tässä, samoin kuin appiukon koneessa, jossa lisäksi on espanjankielinen käyttis. Suurin ihmetys oli varmaan siinä, että kun klikkasin siitä, missä olen tottunut näkemään start-valikon, ruudulle aukeni jokseenkin sama näkymä kuin minulla on puhelimessani (siinäkin taitaa olla Windows8). Hetken aikaa nikottelin kummallista näkyä, mutta onneksi löysin namiskan, josta pääsin ihan normi-työpöytänäkymään.

Uusi kone on puolet vanhaa pienempi, järjettömän hiljainen, eikä tarvitse enää nettipiuhaa yhdistyäkseen nettiin, sillä wlan löytyy. Tosin piuhan päässä olen, mutta ihan kiva tietää, että jos on joku outo tarve viedä kone johonkin toiseen huoneeseen, se onnistuu kyllä. Siis pääsen nettiin vaikka toisesta päästä taloa. Vanha konekin on kunnossa ja toimii taas, se todellakin tarvitsi vain sen asennuslevyn ja avautui sen jälkeen. Kone on edelleen H:lla, sillä puhe oli, että hän tuo sen sitten samalla, kun tulee synttäreilleni. Eivät ne valokuvat ja muut tiedostot sieltä mihinkään karkaa. Tällä uudella masiinalla kuvat varmuuskopioituvat automaattisesti pilvipalvelimelle, mutta taidan siitä huolimatta alkaa harrastaa nyt ihan tosissani varmuuskopiointia ihan levyllekin.


Eilen Tonin kanssa pohdin, josko olisi aika heittää menemään noita nurkkiin kertyneitä tietokoneita ja oheislaitteita, sillä niitä todellakin on kertynyt, ilmeisesti sillä iänikuisella ajatuksella "jos joskus tarvii" ja häh - kuka niitä muka enää tarvii? Ikinä? Missään? Meillä taitaa olla jossain jopa ensimmäinen tietokoneeni, vuonna 2000 kaverilta ostettu pieni purkki, jossa on Win95. Ostettaessa siinä taisi olla Win3.1 tmv. mutta H. asensi siihen minulle silloin hieman tutumman käyttiksen. Nettiä tänne ei vielä silloin saanut ja tuo kone olikin minulla kirjeiden kirjoittamista varten. Äidillä ja isällä oli silloin nettiyhteys ja kävin heidän koneellaan sitten netissä. Modemiyhteys ja kallista puuhaa! Vuonna 2003 tuli tänne laajakaista ja silloin ostin elämäni ekan ihan uuden koneen. Sen jälkeen niitä on ollut niin paljon, etten enää edes muista kaikkia. Mielestäni tuossa vuosien 2000 ja 2003 välissäkin minulla oli joku uudempi masiina, ilman nettiyhteyttä, sillä minulla on mielikuva, että olisin myynyt sen kaverille ostettuani uuden tuolloin, kun sain nettiyhteyden. Voi olla että muistan väärin. Koneita on joka tapauksessa kertynyt nurkkiin aivan järjettämiä määriä siitäkin huolimatta, että niitä on jaeltu kavereille ihan ilmaiseksikin. Puhumattakaan siitä määrästä näyttöjä ja näppiksiä, mikä lojuu pitkin vintin kaappeja. Tulostimia, kaiuttimia. Puhelimia! Kahvinkeittimiä. Videonauhureita, sateliittibokseja. Eih.

Päätin siis katsoa, miten jäteasema on auki ja mitä sinne saa viedä, mutta mitäs, eikös meidän hamsteri aka aviomies nostanut äläkän kuullessaan, että aioin heittää myös tämän nyt korjatun koneen menemään. Ei sitä voi pois heittää, jos se kerta toimii. Meinasin polttaa päreeni aivan kokonaan muistuttaessani, miten monta erilaista laitetta meillä roikkuu nurkissa juurikin samalla perusteella: kun kerta toimii, jos joku tarvii. Ei jumalaade kukaan tarvitse suurta lootaa, jossa on Win98! Ei kaiuttimia, jotka eivät yhteensovi uusien koneiden kanssa, eikä varsinkaan lankapuhelinta, joka on roikkunut meillä tuvan laatikossa jo vuosia kera parinkin vanhan näppiksen. Mutta kun se on ihan hyvä puhelin ja siinä on monta pikavalintaa. Kenellä yleensä on enää edes lankaliittymä - haloo?! Hermo palaa. Tänään aion tuoda kaikki vanhat sähkölaitteet esiin, ihmetelköön Meltsu niitä kunnes kallistuu minun kannalleni siinä, että ei niitä ole mitään järkeä säilyttää. Kun ei niitä kukaan huolikaan. Ooh, kuinka paljon tilaa tuleekaan kaappeihin, kun kaikki vanhat tietokoneet lähtevät helttiin! Ei jäteasema ota niitä kaikkia kerralla vastaankaan, joten pitänee ajaa sinne useampi reissu.


Aikaa tietokoneella notkumiseen minulla on ollut edelleenkin epänormaalin vähän. Puutarha ja kasvimaa vaativat huomiotani (viime yönä näin melkein painajaisia siitä, että minulla oli valtavasti kasveja sekä kotona että Puertossa ja koko ajan huoli, että ne kuivuvat ja kuolevat siellä, missä en sillä hetkellä ollut...) siitäkin huolimatta, että ei tästä kesää taida tulla ollenkaan. Eilen sain kasvihuoneen melkein valmiiksi, siinä määrin, että vein ylimääräiset parvekelaatikot pois ja työnsin kottikärrytkin katokseen pois pihalta. Muutamia taimia pitää vielä istuttaa, mutta ne saavat vielä kasvaa vähän. Samoin kasvimaalle pitää istuttaa vielä kaalin- ja lantuntaimet. Epäilen hiukan, tuleeko kasvimaasta yhtään mitään, sillä ainakin pavut ovat itäneet tosi huonosti tässä kylmyydessä. Hallaharso olisi voinut olla kova sana. No, kasvihuoneessa tomaateissa on nuppuja ja kesäkurpitsa kukkii jo täyttä häkää.

Mustilassa tuli tosiaan käytyä ja sen suhteen meitä onnisti: oli mukavan lämmin ja aurinkoinen sää aina siihen asti, kun lähdimme ajelemaan kotiin päin, ja Lahteen ehdittyämme alkoikin jo sadella. Mustilassa poikkesimme merkityiltä reiteiltä (kaikki eivät ehkä tiedä, että ei niitä ole mikään pakko seurata?) ja saimme nauttia luonnosta ihan kahdestaan, ilman muita, ja siinä nauttiessamme juttelimme wakawia asioita tulevaisuutta koskien. Tai oikeastaan Meltsun tulevaisuutta, sillä hän on alkanut osoittaa sen merkkejä, että ymmärtää, ettei hänestä taida koskaan mitään rokkitähteä tulla. Ja eihän siinä mitään, vaikka haaveilisikin sellaisesta, mutta pitää nähdä ero haaveiden ja todellisuuden välillä. Ei se tee miehestä muusikkoa, että istuu juttelemassa kavereiden kanssa puhelimitse ja sopii treenejä, joita ei koskaan tule. Tekee biisilistoja keikkoja varten, joita ei koskaan soiteta. Miksi ei sen sijasta voisi harrastaa musiikkia, soitella kavereiden kanssa silkasta soittamisen ilosta?

Minä mallailin viikonloppuna mekko-ihanuuttani ja ihmettelin, mitkä kengät sen kanssa pitäisi laittaa. Kokeilin sinisiä kenkiäni (parhaat kenkäni ja oikeastaan myös ainoat korkokenkäni) ja sinistä vyötä, mutta ei oikein iskenyt. Kokeilin ruskeita teräväkärkisiä (uusia) avokkaitani, ne sopivat vielä vähemmän. Espadrillokset? Bootsit? Sandaalit? Ei ei ei.
Oranssit koristossut ja oranssi patellavyö? VOI KYLLÄ. Yhdistelmä on kertakaikkisen täydellinen, sillä minä en olisi minä jos omiin synttärijuhliini pukeutuisin sovinnaisesti mekkoon ja korkokenkiin. Mekko on toki itsessään jo hieman epäsovinnainen (vintage-mekko ja tyllihame, hei...), mutta sen kanssa oranssit koristossut - voi mikä ihana idea! Vielä pitää miettiä, miten laitan hiukseni. Pidänkö kiharat vapaina ja painan niille kukkaseppeleen vai väkräänkö jonkun hienon nutturan?

Laitan tähän Little Steveniä jo siksikin, että 20. päivä Netflixiin tulee Lilyhammerin kolmas kausi katsottavaksi. Tuskin maltan odottaa!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Rikki mikä rikki


Tämän viikon tuuliset säät rikkoivat tietokoneeni! Toissa-aamuna sähköt katkeilivat useammankin kerran, ja joka kerta tietokone luonnollisestikin sammui ja sähköjen palattua tietenkin laitoin sen takaisin päälle. Kun tämä oli tapahtunut riittävän monta kertaa, sammuminen onnistui ilmeisesti tapahtumaan kesken käynnistysprosessin ja se oli sitten siinä. Eipä aukene tietokone enää, vaan ilmoittaa puuttuvista tai vahingoittuneista järjestelmäkansioista. Oi, kiitos, kiitos, tätähän minä juuri kaipasinkin elämääni, lisää harmia ja ennen kaikkea rahanmenoa.Tai no, ehkä mielipaha on isompi harmi kuin harmi rahanmenosta, sillä arvatkaapa vain, olenko ottanut tuhansista kuvistani varmuuskopioita? Enimmäkseen en! Lomakuvat, jotka olen tuonut Suomeen muistitikulla, ovat edelleenkin muistitikulla ja joitakin yksittäisiä kuvia on Facebookissa, mutta muuten - totta kai varmuuskopiointi on jäänyt ajatuksen asteelle. Lupaan ja vannon että tästä lähtien otan varmuuskopion joka hemmetin kuvasta!

Onneksi hätä ei oikeasti ole tämännäköinen ja olisin varmasti onnistunut korjaamaan ongelman ihan itsekin JOS minulla olisi ollut koneeseeni asennuslevy, mutta siinähän se ongelma onkin: kun ei ole asennuslevyä. Ostin koneeni aikoinaan uusimmalla, hienolla käyttöjärjestelmällä varustettuna, ja koska se sattui olemaan windows vista, minulla tuli kiire vaihtaa siihen toimiva käyttis eli XP. Asiassa minua avusti perheemme atk-nero aka siskonmies, joten jos ja kun asennuslevyä aloin nyt, vuosia myöhemmin, kaivata, sitä piti kaivata juurikin hänen suunnastaan. Vein eilen koneen sisarelleni, joka sanoi miehensä sanoneen, että kyllä kone auki saadaan, hänellä on asennuslevyjä pilvin pimein ja luultavasti jopa se samakin, jolta hän minulle XP pron asensi silloin... öö? vuonna 2008? Ja jos ei se aukene, hän pystyy kyllä nappaamaan kuvat ulos suoraan kovalevyltä. Huh, helpotus. Haluan oikeastaan vain ne kuvat. Ja todellakin lupaan pyhästi, että enää en jätä varmuuskopiointia vain ajatuksen asteelle!

Koska uuden koneen hankinta on oikeastaan aika ajankohtainen, päätimme hankkia sen nyt tässä välissä. XP:n päivitykset, jotka eivät sittenkään loppuneet vielä, loppuvat kuitenkin ihan lopullisesti lähiaikoina, mikä ei tosin ole ollenkaan niin iso haitta kuin joidenkin koneen komponenttien päivitysten loppuminen. Näytönohjain esimerkiksi, ostin sen viisi vuotta sitten, jolloin se oli ihan huippuluokkaa ja hyvin se on toiminutkin, mutta sen ajureihin ei enää saa päivityksiä, jolloin esim. joka kerta, kun kirjaudun WoWiin, se ilmoittaa "your driver is out-of-date". Joo joo, tiedän, mutta kun päivityksiä ei enää saa mistään. Kohta käy sitten, kuten on käynyt Win2000:n kanssa: sille ei enää löydy yhteensopivia ohjelmiakaan. Minullahan on läppärissäni tuo Win2000 ja vaikka kone toimii kuin unelma, netissä sillä ei voi tehdä oikein mitään, koska esim. Firefox ei toimi sen kanssa enää. Tokihan voisi koneeseen vaihtaa vaikka linuxin, mutta äh, ei, olkoon.

Summa summarum, vanha koneeni on H:lla korjattavana ja hän palauttelee sen sitten joskus, ehkä synttäreilleni, ja tilauksessa on uusi kone windows8:lla varustettuna. Hobby Hallista Meltsu löysi meille sopivan, jossa tykästyin sen a) hintaan ja b) kokoon. Se on lenovo ja saa ollakin, koska meillä on tietokoneen käyttö nykyään lopultakin aika rajoittunutta, lenovo suoriutuu siitä kyllä siinä missä joku "parempi" merkkikin. En tarvitse mitään hurjaa suoritusta ja potkua, sillä ainoa vaativampi juttu on WoWin pyörittäminen ja se ei onneksi vaadi mitään mahdottomia. Hintaa koneelle tulee kolmisensataa (mukana tulee uusi näppis ja hiiri!) ja itse laite on varmaan puolet pienempi kuin nykyinen, mikä on oikein mukava juttu. Keskusyksikkö vie tilaa pöydällä aika paljon tällä hetkellä, tai siis juuri NYT ei vie ollenkaan, koska se on H:lla. *virn*. Uusi kone tulee varmastikin alkuviikosta ja siihen asti pärjään oikein hyvin tällä Tonin läppärillä, semminkin kun Toni tulee kotiin leiriviikolta vasta huomenna.


En tosin ole ehtinyt tällä viikolla pahemmin tietokoneella roikkumaankaan, puuhaa on riittänyt edelleen vaikka muille jakaa. Maanantaina kävimme tekemässä Tonin muuton hakemalla edellisestä kämpästä kaikki loput tavarat, sitten ajoimme toimistolle, jätimme sinne avaimen ja saimme uuden kämpän avaimen tilalle, ja sitten ajoimme uudelle kämpälle viemään tavarat sinne. Hissittömän talon kolmas kerros ja kierreportaat - hiukan olimme hikisiä ja läähättäväisiä, kun tavarat viimein olivat Tonin yksiössä.

Asunto itsessään on ihan jees. Vanha talo, elämisen jäljet näkyy, mutta kyllä se nyt yhdelle nuorelle menettelee, erityisesti sen jälkeen, kun eilen veimme Meltsun kanssa sinne maton, ikkunaverhot ym. viihtyisyyttä lisäävää. Niiden paikoilleen asettamisen jälkeen asunto näytti oikeinkin viihtyisältä. Iloinen yllätys oli se tosiseikka, että ikkuna ei olekaan parkkipaikalle päin, kuten Tonille oli toimistolla sanottu, vaan metsään / pihalle. Toni tisekin oli tyytyväinen, ennen kaikkea siitä, että uudessa asunnossa on se kaivattu oma rauha. Sehän on vain yksi iso huone, jossa on keittiönurkkaus ja vessa, mutta silti, ihan kiva se on. Eilen luovutin toiset avaimet alivuokralaisellemme, joka niin ikään oli tyytyväinen asuntoon ja oli sitä mieltä, että kyllä hän siellä viihtyy, kaappitilaa ja astioitakin on yhdelle miehelle riittävästi. Minä puolestani olen tyytyväinen siitä, että oletettavasti onnistuin löytäään vuokralaisen, jonka jäljiltäkin kämppä on kunnossa.

Tämän viikon Toni on siis ollut leirillä, huomenna haemme hänet kirkolta kotiin,, ja sitten viikko siitä on hänen ryhmänsä konfirmaatio. Ihan tässä on poikaa ikävä, pitkän talven jälkeen!

Tilasin lopulta kuitenkin eri puvun kuin jonka olin suunnitellut tilaavani, sillä paitsi että ensimmäisessä puvussa ei ollutkaan kokoja (noiden pukujen mitoitus on outo - olen niiden kokoluokituksen mukaan kokoa XXXXL / 22, kun tutussa luokituksessa minä olen XL/XXL), niin Meltsun mielestä puku toisella kuosilla oli enemmän minunnäköiseni. Hän oli mielestäni oikeassa, ja tilasin sitten lopulta hänen ehdottomansa kera tyllialushameen. Puku tuli eilen ja oi että se on ihana! Tilaamani koko on juuri passeli muuten paitsi rintojen kohdalta, josta se on väljä (?!?), tosin mallailin sitä sporttiliivit / minimizerit ylläni ja pitääkin mallata sitä uudelleen niiden liivien kanssa, joiden kanssa sitä aion pitää > push upit. Jos se sittenkin on väljä, otan hiukan sisään, äidin kanssa jo katsoin, että muutama pisto neulalla ja langalla ja puku istuu täydellisesti. Puku roikkuu nyt tuossa kaapin ovessa ja vähän väliä hypistelen ja ihailen sitä. Erityisesti tyllihame saa minut huokailemaan, sillä se on kuin kermavaahtoa!

Kutsukortit juhliini on tehty ja lähetettykin jo. Laitoin korttiin vp:n, koska haluan tietää, kuinka monelle alan kakkuja vääntää, ja toistaiseksi vasta siskoni on ilmoittanut, että ovat tulossa. Ihan varmaa on, että molemmat kummitätini tulevat, sillä alunperinhän juhlat päätettiin pitää tätini A:n takia / painostuksesta ja siskoni sanoi eilen tätini O:n kyselleen häneltä, että meinaakohan se Sari pitää mitään juhlia...?! Meinaa se. Äiti ja isä tulevat tietenkin eli epävarmoiksi jäävät tätini P. ja serkkuni perheineen. Laitoin korttiin viimeiseksi ilmoittautumispäiväksi viikko ennen pippaloita, niin ehdin hyvin siinä viikossa suunnitella ja tehdä tarjottavat sekä kukkakoristelut. Kukkiin aionkin panostaa ja paneutua huolella ja pääni on täynnä villejä ideoita kukkivista heinäseipäistä alkaen! Rahaa en koristeisiin ole ajatellut laittaa, vaan puutarhasta ja luonnosta saan materiaalin.

Olenkin saanut tällä viikolla siivottua loputkin kesähuoneet eli uudet portaat ja vintin aulan sekä vinttikammarin. Kasvimaalla osa kylvöksistäni on jo taimella (salaatit, retiisi) ja sinne istutin tällä viikolla ruusukaalin, tosin eilen huomasin että ilmeisesti tuuli, josta on saatu "nauttia" ihan kyllästymiseen asti nyt, oli repinyt ainakin yhden taimen ylös. Kasvihuoneeseen olen istuttanut tomaatit ja myös kolme kurkuntainta, jotka ostin keskiviikkona. Ostin kasvihuonekurkkua ja vasta kotona huomasin, että jokainen taimi olikin eri lajiketta, mikä oli iloinen yllätys. Erityisesti jäi mieleen "kiinalainen käärme", jonka pitäisi tehdä käyriä kurkkuja. Innolla odotan! Kesäkurpitsa jo kukkii ja tomaateissa on nuppuja. Vielä on paljon istuttamista niin kasvihuoneeseen kuin sen ulkopuolellekin, mm. gladiolukset ja dahliat, lantut, kaalit, hajuherneet krassit... Touhua riittää!

Tänään menemme viimeinkin käymään Mustilassa. Keskiviikon hylkäsimme, sillä paitsi että meillä oli paljon asioita kaupungissa, niin sää oli aivan paska, eikä todellakaan innostanut puistokäyntiin, mutta tänään on luvattu suht hyvää säätä ja eipä tässä muutakaan tälle päivälle ole. Ihana päästä käymään jossain Lahden marketteja pitemmällä! Tulen hyvälle tuulelle jo pelkästä ajatuksesta.