sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Puuhaviikko


Kelit ovat jatkuneet lähes kesäisinä, vaikka lämpötilat eivät ole yli parinkymmenen oikein jaksaneetkaan kivuta. Aurinko on kuitenkin paistellut ja lämmintä on ollut siinä määrin, että ulkona on pärjännyt touhuilla ilman takkia. Ja kyllä minä olen touhuillutkin! Kasvihuone on niin valmis kuin sen on tarkoitus ollakin, korkeintaan ikkunasysteemiä fiksataan vielä. ehkä, sillä tein ikkuna-aukkoon irrotettavan "ikkunan" lähinnä tuulensuojaksi ja Meltsu ehdottelee siihen liukuikkunaa, mikä on sinänsä ihan hyvä ehdotus, mutta jota en ainakaan vielä jaksa / viitsi toteuttaa. Laarit on tehty ja isompaan olen istuttanut tomaatit ja kesäkurpitsat, pienempään en vielä mitään, mutta siihen tulee loput tomaateista ja jotain muuta. En ole vielä päättänyt. Isoimpaan ruukkuun tuli chiliä ja viidakkokurkkua, pieniin ruukkuihin okraa. Ulkopuolelle olen istuttanut kukkia. Pieneen laariin voisin muuten ajatella ihan kurkkua, jos löydän jostain kurkuntaimia, sillä niitä en ole ostanut siemeninä, vaikka mielessä olikin. Ehkä piipahdan viikolla jostain katsomassa, josko niitä löytyisi vielä. Kyllä kai.

Milloin en ole riehunut pihalla, olen riehunut sisällä ja olen saanut salin ja porstuan siivottua näteiksi. Saliin olen vienyt kiinanruusun ja krotonin, ja eilen ripustelin uusille portaille amppelikukat kunnolla = riittävän korkealle, etten lyö niihin päätäni, sillä ne ovat toistaiseksi roikkuneet siellä vain odottamassa loppusijoituspaikkaa. Samoin eilen vein kaktukset ja passifloran ulos omenapuuhun roikkumaan ja vielä palmun vein kasvihuoneeseen. Istutin petuniat parvelaatikoihin, samoin Puertosta siemeninä tuomiani pelargoneja ja suunnittelin pistokkaista kasvattamieni ihanuuksien istuttamista. Funtsin laittavani vanhaan kattilaan scarlet rambleria, siitä tulee upea.

Tänään siivoan uudet portaat, ehkä, ja myös vinttikammari ja aula odottavat siivoamistaan. Tosin olen tälle päivälle suunnitellut lähinnä lepoa ja kirjoittamista, erityisesti siksi, että näyttää sateiselta. Toivottavasti ei ala sataa, minulla on kaksi koneellista pyykkiä narulla.

Söinpä muuten eilen viiriäisen munan!

Tonin haimme eilen kotiin ja ihmeesti sitä tavaraa oli kertynyt kotiin tuotavaksi, vaikka suurin osa tavaroista meneekin uuteen asuntoon suoraan. Kaverilta on jo haettu peräkärry lainaan, ja huomenna lähdemme aamusta hakemaan huonekaluja Tonin vanhalta asunnolta, ajamme toimistoon palauttamaan avaimen ja saamaan uuden asunnon avaimen, ja viemme huonekalut sinne ja laitamme kämpän asuttavaan kuntoon. Iltasella viemme Tonin sitten kuntakeskukseen, josta hän jatkaa matkaa kesän ensimmäiselle rippileirille, jossa hän on sunnuntaihin asti. Ei siis suinkaan rippilapsena vaan siellä henkilökunnassa. Rippikirkko on 14. päivä.

Keskiviikoksi olemme suunnitelleet Meltsun kanssa odotetun käynnin Mustilan arboretumiin, erityisesti Meltsu on siitä innoissaan, ja toki minäkin. Menemme katsomaan alppiruusujen kukintaa ja muutenkin viettämään aikaa. Perjantaina meillä on treffit alivuokralaisemme kanssa, hän saa silloin avaimen ja käyttäjätunnuksen järjestelmään, jolla voi mm. varata saunavuoron ja pesutuvan. Milloin ei ole muuta ohjelmaa, minä puutarhailen (paaaaaljon tekemistä vielä, esim. gladiolukset ja dahliat pitää istuttaa) ja kirjoitan. Kaikki muu vie nyt aikaa kirjoittamiselta ja se harmittaa, sillä tarina etenee hyvin. Näen taas kaiken selkeästi ja haluaisin kirjoittaa sen muistiin.

Olen päättänyt synttärijuhlieni vieraslistan ja luonteen. Ja ajankohdan, ne pidetään sunnuntaina viikko juhannuksen jälkeen, vaikka varsinainen syntymäpäiväni onkin perjantaina. Mietin ensin lauantaita, mutta olen Neiti Kesäheinä ja vaikka olenkin syntynyt lauantaina, haluan juhlia nimenomaan kesäisenä sunnuntaina. Perjantai ei käy siksi, että oletan joillakin olevan mahdollisesti töitä silloin (kuten myös lauantaina). Meltsun tahtoa uhmaten olen päättänyt kutsua juhliini vain ja ainoastaan sukulaisia, en yhtään hänen kaveriaan (enkä omaanikaan) ja juhlat tulevat olemaan alkoholittomat jopa tervetuliaisdrinkkiä myöten. Juhlat pidetään kotona ja tarjolle laitan kaikkea ihanaa, mistä itse pidän: mansikkakakkua (totta kai), voileipäkakkua, tuulihattuja... Aion myös ostaa itselleni Neiti Kesäheinälle sopivan mekon, jonka tiimoilta kyselin ystävältä hyviä ostopaikkoja, mutta niitä tutkittuani löysinkin ihan itse Blackgroupin ja sieltä bongasin jo oman mekkoni nimeltä Kelly Paradise.


Kyllä vain, ihanista ihanin vintagemekko! Olen päättänyt haluta, suorastaan tarvita vintagemekon, ja totta kai tyllialushameen sinne alle. Onhan sille käyttöä ehkä jo kahden vuoden kuluttua uudelleen, kun meillä juhlitaan YO-juhlia. *virn*. Eilen juttelin asiasta M:n kanssa kiltachatissa ja hän klassisen dot-mekon omistajana totesi vintage-mekkojen sopivan erityisesti naisille, joilla on "lihaa luiden päällä", sillä hän itse synnytyksen (ja masennuksen) ansiosta kovasti laihduttuaan näyttää omien sanojensa mukaan mekossaan luudalta.
Nyt täytyy vain löytää sponsori mekolle + alushameelle, hintaa niille tulee muistaakseni jotain 140 e. Blackgroupissa on monia maksutapoja, mutta minulle luottohäiriöisenä eivät käy lasku tai tili ja tuhmasti mietinkin tilata mekon äidin nimiin, jolloin toki itse maksan sen. Pitää kysyä äidiltä, tosin voi olla, että hän tarjoutuu ostamaan sen, jolloin luultavasti toppuuttelen, koska hän haluaa kustantaa pippalot, ja se on mielestäni tarpeeksi.

Miksi sitten sukulaisbileet? Siksi, että vielä kaikki lähisukuni vanhimmasta sukupolvesta ovat elossa ja haluan koota kaikki vielä kerran yhteen. Vanhin eli tätini mies, serkkujeni isä, on yli 80 ja hänellä on... alzheimer? parkinson? enkä usko, että näen häntä enää koskaan jos emme nyt kokoonnu yhteen, todellakin melko varmasti viimeistä kertaa. Minun vanhempani, sisareni perheineen, minun lapseni, molemmat naimattomat tätini, naimisissa oleva tätini, molemmat serkkuni lapsineen. Uskon tietäväni, että seuraavan kerran näemme jonkun hautajaisissa jos en nyt järjestä näitä juhlia. Vielä viimeisen kerran.
Olen katsonut jo serkkujeni ja tätini osoitteet (en ole nähnyt heistä ketään vuosiin) ja teen tässä jonakin päivänä kutsukortit, sillä haluan saada ne postiin keskiviikkona (kun minulla on päivärahapäivä). Toivon, että kaikki kutsutut tulisivat! Erityisesti serkkuni lapsineen, sillä olisi kiva nähdä heidät kaikki.

Asiaan sopimattomasti päätän päivitykseni tänään videoon, joka sai minut kirkumaan ihastuksesta muutama päivä sitten. Till Lindemannilta ilmestyy albumi ilman Rammsteinia! Tämä biisi ja video sopii täydellisesti yhteen vintagemekkoni kanssa, n'est pas?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Luumunkukkia


Kesä napsahti päälle aivan odottamatta, sillä paleltuamme varmaan pari kuukautta, toissapäivänä ilma äkkiä lämpeni tuonne +16-17 asteeseen ja eilen mittarilukema pompsahti jo yli kahdenkymmenen. Tosin illalla pilvistyi ja nyt näyttää taas tutulta ja turvalliselta: sataa ja lämpöä on kymmenisen. Mutta ehkä se tuosta muuttuu, toivon ainakin kovasti.

Nämä kaksi kesäpäivää olen ollut niin työn touhussa, etten ole ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olisin halunnut, ja mitä olisi viimeinkin voinut tehdä. Sain jo sunnuntaina kasvihuoneprojektin alkuun ja hain Tonin avustuksella kasvihuoneen pleksit sekä puutavaraa ja aloimme koko perheen voimin kasata kasvihuoneen päätyjä. Maanantaina jatkoin hommaa Meltsun kanssa kahdestaan ja saimme tehtyä kasvihuoneen sivut ja pystytettyä ne. Jihuu! Jo se oli suuri voitto, ja riemuvoitoksi se muuttui eilen, kun saimme myös katon paikalleen. Hetkittäin menimme rakennushommassa siitä, mistä aita oli matalin ja siksi kasvihuoneeni on kaikkea muuta kuin tiivis - miten olisikaan tiivis, kun siinä on oven ja ikkunan tilalla pelkkä reikä? - mutta se saa olla ja pienellä fiksaamisella näkyvät puutteet saa korjattua.

Ehdin myös aloittaa kukkalaarin tekemisen, sillä päätin olla kaivamatta maata ja istuttaa sen sijaan kaiken laareihin ja ruukkuihin. Huoneen peräseinälle tulee 45 + 165 cm kokoinen laari (korkeus vielä avoin) ja samoin ajattelin laarin sille seinälle, missä ei ole ikkunaa. Loput alasta katetaan ruukuin. Oveen ajattelin naputtaa värittömän ötökkä-verhon ja ikkunaan virkkaan pitsiverhon. Huoneen nurkkaan tulee rottinkituoli, jossa istun ihmettelemässä kuin tomaatit kypsyvät. Ulkopuolelle tulee myös mm. kelloköynnöstä ruukuissa, se saa lähteä kiipeämään pitkin kasvihuoneen seiniä. Suunnitelmani eivät ole vielä aivan tarkat, sillä pitää hieman katsoa, paljonko saan sinne tavaraa mahtumaan. Tomaatit on tarkoitus laittaa isoon laariin ja sen reunaan kylvän salaattia, sen olen miettinyt.


Eilen sain viimeinkin myös kasvimaalle kylvettyä kaiken, mitä sinne oli tarkoitus kylvää. Tein lisämaan, roudasin sinne Tonin avustuksella viikonloppuna multaa ja eilen sitten viskoin siementä vakoon. Vielä pitää istuttaa sinne taimet (lanttu ja kaalit), ja miten tilaa jää, ehkä vielä jotain. Sipulia ajattelin, sillä sitä meillä menee paljon, enkä heittänyt kaikkia istukkaita vielä maahan. Salaatteja laitan varmaan tänäkin vuonna parvekelaatikoihin, joskin laitoin kasvimaallekin jo muutaman rivin.

Kahden kesäpäivän ansiosta nyt kivistää niskaa. Kärähti saatana. En ollenkaan ajatellut auringon olevan niin kuuma! Eilen illalla kävimme mökillä saunomassa ja minä saunoin varmuuden vuoksi alalauteella pyyhe niskan suojana. Olikin ihana saunareissu, sillä järvi oli lähes tyyni (sateen edellä) ja järvenpinta kantoi lintujen ääniä. Kurkia, kaulushaikaroita... ja hiljaisuus. Ainoa häiriötekijä oli Meltsu, joka ei pysty olemaan hiljaa edes käskettäessä.

Tekemistä on edelleen enemmän kuin laki sallii. Jos keli tuosta kaunistuu (toivottavasti), jatkan kasvihuoneen parissa ja jos ei kaunistu, niin alan laittaa kesähuoneita kuntoon. Viikonloppuna vein kaikki taimet ja pistokkaat pois tuvasta, ja nyt keli näyttää siltä, että ne voi jättää pysyvästi ulos / kasvihuoneeseen, joten en enää elä miljoonan pikkukasvin keskellä. Viikonloppuna jo hieman siistinkin salissa ja nyt haluaisin päästä jatkamaan hommaa.

Kesä kesä kesä. Luumut kukkivat, tuomi samoin.

torstai 21. toukokuuta 2015

Pyöreitä vuosia


Tätini A on viime aikoina aktivoitunut pitämään yhteyttä meihin päin oikein urakalla, johtuen hänen masennusjaksostaan, lääkityksestään ja ilmeisestä ikäkriisistään. Hän kauhisteli jo edellisen kerran tavatessamme sitä, että hänen kummitytöstään on tullut aikuinen (enkä minä ensin tajunnut, että hän tarkoitti minua... *virn*) ja nyt hän on jumittunut kauhistelemaan sitä joka kerta, kun hän yhteydessä minuun tai äitiini. Minun lähestyvät synttärini muistuttavat häntä hänen omasta iästään (meillä on 18-19 vuotta ikäeroa = hän oli 18, kun synnyin, mutta täytti hieman myöhemmin 19) ja aiheuttavat selvästikin lisästressiä kaiken muun päälle.

Hän oli soitellut äidilleni tässä taas jonakin päivänä, ei ehkä kovinkaan selvinpäin, ja äiti totesi minulle, että kai sun täytyy juhlat järjestää. Minulla ei ole ollut aikomustakaan järjestää mitään, ei tänäkään vuonna, minkä äidille totesinkin: ei kiinnosta, eikä minulla ole rahaakaan. Äiti siihen, että kyllä hän sen arvasi ja että jos se vain rahasta on kiinni, niin hän maksaa, kunhan en aivan mahdottomia juhlia aio järjestää. No, oho. Lupasin varata seurojentalon välittömästi.

No, en vaiskaan mitään seurojentaloa, mutta innostuin miettimään tosissani, että josko sitä kerran elämässään juhlisi synttäreitään. Anteeksi, toisen kerran, sillä minulle järjestettiin syntymäpäiväjuhlat (minun halustani), kun täytin 12. Meillä oli tarjolla ainakin popcornia ja muistan, että ohjelmaan kuului mm. heinäladossa hyppimistä. Nyt ei ole enää latoakaan, joten jos järjestän elämäni toiset synttärit, heinissä hyppimisen saa jättää ohjelmasta pois.
Mutta mitähän ohjelmaan sisällyttäisi? Kakkukahvit, viinatarjoilu? Kenelle juhlat ja missä? Päivätilaisuus sukulaisille ja iltatilaisuus kavereille? Kotona? Mökillä?? Kavereiden kanssa olisi ehkä oikeinkin mukavaa juhlia mökillä, näen jo sieluni silmin valoisan kesäyön, lämpimän saunan, lyhdyt kuistilla, lintujen ja aaltojen äänet. Ja kännissä örisevät kaverit. Ei, ei kännissä öriseviä kavereita. Toisaalta, päiväpippalotkin voisi pitää mökillä. Kahvipöytä kuistille katettuna ja ties mitä.

Tosin Meltsulle ilmoitin jo unohtavani koko juhla-asian, sillä hänelle siitä mainittuani hän jo tiesi, ketä kutsutaan ja luetteli kutsuttavat, jotka eivät sisältäneet yhtään minun sukulaistani eivätkä "minun" kaveriani. Ainoastaan Meltsun "omia" kavereita ts. jotka ovat enemmän hänen kavereitaan kuin minun, joskin toki olemme tekemisissä pariskunnittain, mutta nimenomaan Meltsu on se yhdistävä juttu. Ja mitä sukulaisiini tulee, niin heidän kohdallaan Meltsu ilmoitti, ettei tule ollenkaan jos minun sukulaisiani kutsutaan.

MITÄH? Minun juhlani, joihin ei kutsuta niitä ihmisiä, jotka siellä haluan nähdä?

Meltsu pyysi minua luettelemaan ne, ketkä minä haluaisin kutsua ja luettelin kavereitani vuosien takaa, joita en ole nähnyt pitkään aikaan, mistä Meltsu sai syyn kysyä, että missä ne minun kaverini ovat nämä vuodet olleet? Että ovatko ylpeitä, kun eivät ole pitäneet yhteyttä?
Voi pyhä jysäys, eikö minun synttärijuhlani olisi juurikin oivallinen tilanne tavata taas, näiden vuosien jälkeen? Ilmeisesti ei.

Mutta joo, jään edelleen miettimään, koska minun synttäreistäni tulee juuri sellaiset kuin MINÄ haluan ja jos Meltsu on sitä mieltä, ettei tule jos minun sukulaiseni tulevat, niin pysyköön poissa sitten.


Tänään menemmekin käymään kaupungissa, sillä sain kutsun rintasyöpäseulontaan (mammografiaan) yksityiselle lääkäriasemalle (maksuton tarkastus) ja vaikka kävin siellä vasta vuosi sitten, menen ilman muuta nytkin. Kunpa vain tuo sade lakkaisi ennen sitä, sillä Meltsu tulee mukaan ja ajattelimme nautiskella keväisestä kaupungista siinä samalla muutenkin. Käydä hampurilaisilla jopa, niin ei tarvitse kotona laittaa ruokaa sen kummemmin.

Iltasella tulee viimein tilaamani multakuorma! Täytyy olla kotona siihen mennessä, jotta voin näyttää, mihin mullan saa kipata. Multa tulee juuri sopivaan aikaan, sillä eilen, kun oli enimmäkseen aurinkoista pilvisen aamupäivän jälkeen, sain kasvimaata kaivettua taas oikein mittavan alueen. Homma etenee jotenkin joutuisammin nyt, kun siihen sai rutiinin. Olen kitkenyt vanhasta maapohjasta rikkaruohotkin melkein kokonaan pois ja siihen saakin jo tuoda multaa lisää. Ehkä kohta pääsee jo istuttamaankin jotain. Teen lisää kasvimaata sen mukaan, mitä tunnen tarvitsevani eli jos se ala, minkä olen nyt saanut aikaiseksi, ei riitä, teen sitten lisää. Meltsu haluaisi istuttaa perunaakin, mistä en ensin innostunut, koska se kuitenkin vaatii jonkin verran pinta-alaa, mutta nyt tuntuu siltä, että enköhän minä nyt pari pientä vakoa kaiva, kun vauhti on päällä.

Huomiseksi on luvattu oikeinkin kaunista keliä ja toivon saavani kasvihuoneprojektin silloin käyntiin, tai sitten viikonloppuna, kun Toni on kotona auttamassa. Kasvimaan laittamisessa Meltsu kovasti lupasi auttaa (kysymättä), mutta hän on toistaiseksi käynyt siellä kaksi kertaa kysymässä, joko kohta tulen sisälle. Molemmilla kerroilla olen komentanut hänet tyhjentämään kottikärryt kompostiin, joten kai hänen voi sanoa auttaneen.

Mistä tulikin mieleen, Meltsun vanha kaveri, johon hän on turhaan yrittänyt saada yhteyttä jo pitemmän aikaa (numero muuttunut, ei vastaa FB-viesteihin, uutta numeroa ei löydy), soitti hänelle toissailtana kovin liikuttuneessa tilassa. Itki valtoimenaan sitä, että Meltsu on joutunut pyörätuoliin eikä tainnut ottaa kuuleviin korviinsa Meltsun vakuuttelua siitä, ettei hän ole pyörätuolissa. Kaveri soitti vielä uudemmankin kerran ja silloin näin Meltsun varmaan ensimmäisen kerran kyllästyvän totaalisesti kavereidensa kännipuheluihin. Yleensä hän sanoo "Soitellaan uudellen, kun olet selvinpäin", mutta tällä kertaa hän ilmoitti, että akku loppuu, lopetti puhelun ja sulki koko puhelimen todeten, että ei jaksa.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Punkkikesä


Näyttää tulevan kohtalaisen komea punkkikesä, sillä vaikka kesästä ei ole tietoakaan (parhaillaankin on paksussa pilvessä ja koleaa, joskaan juuri nyt ei sada), niin punkkeja saa poimia Sulosta päivittäin, muista eläimistä rauhallisempaan tahtiin. Hipposesta olen poistanut vasta yhden punkin ja koirista en ensimmäistäkään. Punkkien määrä ilmeisesti korreloi siihen, miten kauas talon välittömästä läheisyydestä ko. eläin poistuu. Pihtien kanssa sentään pärjää vielä, vaikka harkitsinkin sellaisen punkkisuihkeen ostamista, mutta kun eilen kävin Mustissa & Mirrissä, tulin sieltä pois suihkeetta kuitenkin. Yritin päästä mahdollisimman edullisesti, kun ostettavaa oli muutoinkin vaikka kuinka, ja rahanmenoa. Nyt tililläni on 80 euroa ja sillä on sitten taas selvittävä kaksi viikkoa. Helppo nakki. NOT. Siis toki minä itse selviäisin, mutta tuolla summalla rahoitetaan kolme ihmistä, kaksi koiraa ja kaksi kissaa.

No, onneksi eilen täyttelin pakastinta siihen malliin, että oikeasti ei mitään ihmeempää ostettavaa ole ja rahan pitää riittää käytännössä vain bensaan ja salaattiin ja kevytmaitoon, koska bensaa ei voi ostaa varastoon, eikä oikein salaattiakaan, koska salaattiainesten säilyvyys on huonohko ja kevytmaitoakin tarvitaan vain viikonloppuisin, koska jälkeläinen ei juo lehmänmaitoa. Siis raakamaitoa jokseenkin suoraan lehmästä. Lehmänmaitoa saamme maksutta vaikka joka päivä ja makselemme sitten, kun on taas rahaa.

Eli, oikeastaan, kyllä 80 eurolla selviää kaksi viikkoa. Kissoille ja koirillekin on ruokaa ostettuna runsain mitoin. Yllättäen Sulo on kaikkein kallein ruokittava, sillä se vetää niitä 100 gramman pusseja 4-5 päivässä, ja siihen päälle käy vielä Hipposen kupilla. Suloa lukuunottamatta muu katras syökin pelkkää kuivaruokaa, Hipposella ja Mindillä erikoisruoka, Kidillä ihan normi-halpis-papanat.

Ennemmin olen kuitenkin vaikka itse syömättä kuin tingin eläinteni ruuasta. Siis laadusta olen kyllä joutunut tinkimään, koska ei kertakaikkiaan ole varaa ostella satasen säkkejä, mutta jos itseltä on ruoka loppu ja koiralta on ruoka loppu, niin viimeisillä senteillä ostetaan sitä ruokaa koiralle, ei itselle.


Kesä edelleen lomailee jossain etelän mailla, eikä tee elettäkään tullakseen tänne pohjolan perukoille. Vituttaa. Viime sunnuntaina oli kaunis päivä, noin yleisesti ottaen ja aurinko paistoi melkein koko päivän, vaikka lämpötila ei noussutkaan edes viiteentoista. Ei kuitenkaan satanut ja aloitin kasvimaaprojektini kaivamalla uutta kasvimaata about neliön verran. Kolmessa tunnissa. Koska uutta alaa olisi tarkoitus kaivaa ehkä kymmenen neliötä, tässä projektissa menee aikaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että siedettävää säätä on ilmeisesti vain yhtenä päivänä viikossa. Meltsu (jolla oli muuta tekemistä kuin auttaa...) ehdotteli, että josko naapuri tulisi hurauttamaan kyntöauralla tarvittavan alan, mutta ei kiitos. Hänen "kiireensä" tietäen odottelisin sitä tapahtuvaksi vielä syksylläkin ja siksi toiseksi, joutuisin kuitenkin käymään käsin läpi joka ainoan multapaakun ja heittelemään maan ruohikkoisen päällikerroksen kompostiin. Maan kyntäminen poistaisi ainoastaan sen työvaiheen, minkä teen nyt lapiolla ja mikä on kaikkein nopein muutenkin.

Mutta ei se mitään, nautin jokaisesta minuutista kasvimaalla. Teen kerrankin jotain kunnolla, vaikka siihen sitten menisikin aikaa. Ja eihän tässä ole kiire, koska kylmyyden takia sinne ei kuitenkaan voi istuttaa vielä mitään. Paleltuvat vain. Vasta eilen ostin istukassipulitkin, ja kaalin- sekä lantuntaimet ovat kovin pieniä vielä.

Ostin eilen uudet kottikärrytkin, joten mikäs on duunia tehdessä! Vanhat kärrit vien tänään mökille, jossa niillä on vielä käyttöä puutarha- ja puuhommissa. Lehtikasat ovat odottaneet siellä kai jo kuukauden, että joku veisi ne pois ja tänään ne pääsevät kompostiin, olettaen että tuo ilma tuosta kaunistuisi edes vähän. En minä sinne sateella viitsi mennä.

Mökkiprojektini hieman kusi, jos niin voi sanoa. Minä ryhdyin viime viikolla innoissani toteuttamaan suunnitelmaani siirtämällä Meltsun avustuksella sohvan A kokonaan pois sisältä ja roudaamalla sen saunan kuistille, sitten sohva B siirrettiin makuuhuoneeseen, sohva C makuuhuoneesta olohuoneeseen odottamaan pääsyä eteiseen ja sohva D, joka oli kasattu eteiseen, oli tarkoitus siirtää olohuoneeseen. Ei perkele. Sohva D ei mahtunut ovesta millään ilveellä, koska vintin rappu oli tiellä. Lyhenne LOL sopii tähän kohtaan hyvin. Niinpä siirsimme vähin äänin joka hiton sohvan takaisin siihen, missä se oli ollut ja minä totesin, että en ota paskasta stressiä. Järjestys on ihan perseestä, mutta ei ole minun päänsärkyni, koska en aio ainakaan ihan lähivuosina yöpyä mökillä. Makuuhuoneen verhot ja päiväpeiton toin kotiin ja pesin.

Viime torstaina, kun EI satanut (koko päivää!) tein mökillä vielä keittiösiivon, koska mökki oli vuokrattu viikonlopuksi. Olin ensin ajatellut pestä kaikki astiat, mutta totesin, että antaa olla. Keittiössä kun on tiskiallas, mutta siinä ei ole tulppaa ja tiskipöydälle ei oikeastaan mahdu pesuvatejakaan, koska siinä on mikro ja leivänpaahdin ja ja ja... Tyydyin vain pyyhkimään rätillä ne astiat, jotka eivät olleet kuivauskaapissa ja joiden ylitse hiiret olivat oletettavasti juoksennelleet. Sekin on enemmän kuin kukaan niille on tehnyt vuosiin, uskon. Pesin kaikki kaapit ovia myöten, jääkaapin, uunin... Lika oli niin pinttynyttä esim. kaapinovissa, ettei se lähtenyt pois tavanomaisella pesuvedellä, vaan ajax kitcheniä kului reippaasti. Lopputuloksena olikin sitten puhtaalta tuoksuva keittiö.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että mökistä saisi aivan ihanan, jos joku todella ottaisi sen asiakseen. Se kuitenkin on omalla tavallaan suloinen, rakennettu ehkä 1920-luvulla? En tiedä, mutta sievä se on ja olisi vieläkin sievempi jos ja jos ja jos. Mutta kun. Ei ole minun päänsärkyni. Ajattelin kaikesta huolimatta viedä sinne kukkia, kunhan nyt on oletettavaa, etteivät ne palellu hengiltä. Parvekelaatikoita jää ylimääräiseksi ja taimiahan minulla on vaikka muille jakaa (olenhan minä niitä muille jakanutkin!), joten näen jo sieluni silmillä pelargoni-istutukset saunan kuistilla ja ties mitä. Kun ei tuo taimimäärä edes mahdu mihinkään täällä kotona. Tulee söpöä, voi kyllä.


Sunnuntaina tein uudelleenjärjestelyjä täällä sisällä kasvieni kanssa. Sain tarpeekseni siitä rehumäärästä, jota olen ollut pakotettu kasvattamaan tuvassa siksi, että on niin pirun kylmä uusilla portailla, ulkoilmasta puhumattakaan, ja päätin, että kävi miten kävi, minä vien kasvini nyt johonkin muualle. Osa niistä on jo uusilla portailla, jossa ne vain ovat hengissä, koska on pimeää ja kylmää (valivali), pelargoni"emot" ovat vintin aulassa, jossa ne ovat, kumma kyllä, kasvaneet, tai lähinnä kasvattaneet lehtimassaa (mikä on hyvä, muutama nuppu on näkynyt, mutta olen nipsaissut ne pois), mutta nyt kannoin kukkapöydän ja petunialaatikot sekä pensaaksi kasvaneen krotonin saliin. Tupaan jäivät vain hyötykasvieni taimet (lanttu, kaalit, chil, viidakkokurkku, yrtit) plus pelargonivauvat, sekä vielä ylläolevissa kuvissakin sievänä kukkiva istutus, jossa on päivänsini ja pinkkejä petunioita. Senkin vien ulos sitten kun.... eiku JOS kelit joskus lämpenevät. Vien ulos paljon muutakin. Kaktukset, passifloran, palmun...

Minä NIIN kaipaan kesää ja LÄMPÖÄ. Kasvihuoneprojektiani en ole vielä aloittanut, sillä en veisi sinne näillä keleillä vielä mitään, en edes sinne. Siitä tulee nimittäin pikemminkin viherhuone kuin kasvihuone. Teen siitä keitaan ja sellaisen ihanuuden, että oksat pois.

Haluaisin kovasti jo päästä laittamaan salia kesäkuntoon. Nyt kasvini nököttävät siellä sekasotkun keskellä etelänpuoleisilla ikkunoilla ja haluaisin päästä siistimään sen sekasotkun. Mutta kun kylmä. Ei voi pitää ovia auki, että pääsisi imuroimaan, koska silloin tulee tänne sisälle kylmä. Salissahan ei ole sähköjä enää, joten imurin piuha pitää vetää tupaan asti. Haimme lauantaina M+K:lta eräänlaisen arkistokaapin, jota ensin ajattelimme Tonin yksiöön, mutta se on niin iso, ettei sitä viitsi mihinkään raahata, joten raahasimme sen saliin, jossa se on aivan passeli, ei toki tyyliltään (se lie jotain sotkaa tmv.) mutta se antaa ihanasti lisätilaa sinne ja palan innosta päästä laittamaan kaappiin lehtiä ja kirjoja, jotka nyt lojuvat pitkin pöytiä, koska ne eivät mahdu mihinkään, eikä niitä raaski poiskaan heittää. Lähinnä kyse on vanhoista lehdistä, joista on maksettu pitkä penni ja joista on iloa kyllä ilmestymispäivän jälkeenkin, erikoislehtiä vetouistelusta, vanhoista mopoista, historiasta. Sinne saan vuosikerrat omaan kaappiinsa siististi, jippii.


Alituinen jippiin aihe on se tosiseikka, että tarinani edistyy taas sujuvasti! Kirjoittaminen tekee minut onnelliseksi ja pelko siitä, että innostukseni olisi kadonnut kokonaan, on poissa. Hahmot ovat taas eläviä ja huseeraavat omiaan niin että minun tehtäväkseni jää vain raportoida heidän puuhiaan. Onneksi en ole töissä, sillä en tajua, miten ehtisin kaiken kirjoittamisen ja muiden aktiviteettien päälle vielä homehtumaan josssain duunissa. *virn*. Olen suosiolla kelan päivärahalla jos ja kun se merkitsee sitä, että minulla on aikaa tehdä asioita, joista nautin. Luuseri.

Laitoin tuon WoW Armoryn tarjoaman kuvan tuohon syystä, että Ergie näyttää siinä siltä kuin hänellä olisi jumalaton k**'ä, vaikka oikeasti se on onki. Mitä WoWiin muuten tulee, siinäkin tulee nyt säästöä, kun se ei ole enää maksullinen oikealla rahalla jos on niin onnekas, että on onnistunut keräämään pelin sisäistä kultaa riittävästi maksaakseen kk-maksun sillä ja koska minä hallitsen talouden virtuaalimaailmassa, mutta en oikeassa, minulla on kultaa pelata ilmaiseksi ainakin seuraavat 12 kuukautta ja teen sitä koko ajan lisää.

Eilen ilahdutin itseäni paitsi uusilla kottikärryillä niin Elloksen paketilla. Olin tilannut kahdet uudet rintaliivit ystävän innoittamana (hänen ostoksensa muistutti minua siitä, että tarvitsisin parit kunnolliset liivit, joissa voisi hengittää ja jotka tukisivat rintoja) ja uimapuvun (niitä ei koskaan ole liikaa) ja kerrankin! vihdoinkin! joka ostos osui nappiin! Rintaliivit ovat aivan mummomallia, mutta yks hailee. Leveät olkaimet, hyvä muotoilu, tukeva selkäosa ja kiinnitys edestä (mikä kai on se jippo, millä selkäosan saa tukevaksi). Ja uimapuku, oi ihanuus, korallinpunainen ja niin tukeva, että tissejä ei tarvi koko ajan nostella. Nappiostokset, jesh. Ja sinne vain kätevästi Ellos-tilille. Ilman Ellosta ja luottotiliäni siellä kävelisinkin kai alasti.

Nicki Minaj tulee muuten Lahteen kesäkuussa, jos en ole aivan väärin ymmärtänyt. Voisin kuvitella ostavani liput ko. tilaisuuteen. Mutta se jää kuvittelun asteelle ja käytän ne rahat päivään Mustilassa. Ajattelin mennä sinne kesäkuun alussa, ekalla viikolla, kun Tonikin on leirillä (isoskonsulttina). Siitä tuleekin kiireinen viikko, sillä pitää roudata Tonin tavarat nykyisestä kämpästä uuteen, Toni leirille, sitten pitää saada uuden kämpän avaimet alivuokralaisellemme ja Toni pitää saada leiriltä kotiinkin. Ja kai se rippikirkkokin on jossain vaiheessa.

Kylmyydestä huolimatta elämä on kyllä mukavaa. On se.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Kylmistellen


Flunssani on hellittänyt, mutta ei vielä ohi - nenästä juokseva vesi on vain muuttanut muotoaan, eikä tunnu tulevan ulos, vaikka niistän niin, että aivot ovat lentää pellolle. Onneksi olo on hieman parempi noin muuten, mutta hyväksi ei voi kutsua.

Sunnuntaina oli yllättäen kaunis ja aurinkoinen päivä, ja sen kunniaksi jaksoin olla ulkona jonkin aikaa. Roudasin Tonin avustuksella viimeiset lehtikasat perustamaani lehtikompostiin (tunkioon), purin kasvihuoneenraadon viimeisetkin osat ja mallailin fleksejä toisiinsa funtsien, miten ja mitä niistä rakentaisin ja kävelin kameran kanssa pitkin pihaa. Meillä oli ajatus lähteä mökille, mutta en oikein jaksanut. Siellä menee kuitenkin useampi tunti ja halusin käyttää ne tunnit omassa pihassa. Sairastaessani koivut olivat saaneet hiirenkorvat ja käenrieskat olivat puhjenneet kukkaan ja halusin vain ihmetellä niitä.

Harmittaa vain tämä ainainen kylmyys ja pimeys. Mikään ei tunnu kasvavan, kun valoa ja lämpöä ei vain ole tarpeeksi. Paitsi tomaatit, jotka ovat aivan mahdottomia rotkeloita tuvan ikkunalla. Ne saavat liian vähän valoa jopa siinä, koska aurinko ei vain jaksa paistaa. Pelargonit ovat edelleen pelkkiä taimia, koska ei ole valoa eikä lämpöä. Toivon todella, että tästä tulee ilmatieteilijöiden ennustama hellekesä! Ja että se alkaisi jo pian. Eilen istutin ruukkuihin dahliat ja gladiolukset, niihin seuloin kompostimultaa, joka on jo seulottavissa. Kasvimaalle odotan yhä tilaamaani multakuormaa, eikä sillä nyt niin kiire ole, koska en ole vielä ehtinyt sinne lapioineni. Pitäisi ehtiä, mutta tämä flunssa sotki ikävästi aikatauluja. Mökilläkin pitäisi ehtiä tekemään edes jotain, mutta ei siellä sateella voi / viitsi mitään tehdä.

Hirmuisesti on kyllä suunnitelmia! En ole vielä päättänyt, mitä oikein teen kasvihuoneeni kanssa, sillä ensin ajattelin perinteistä kasvihuonetta, johon tulisi multalaarit yms. mutta koska ajattelin laittaa sen tuohon etupihalle, jossa kasvaa ruohoa, multalaarien laittaminen tarkoittaisi aikamoista hommaa lapion kanssa, ja se ei nyt minua oikein innosta (saan sitä lajia kasvimaalla ihan tarpeeksi..!), Mitä jos laittaisikin sellaisen ihanan keitaan, jossa kaikki kasvaisi ruukuissa? Voisin tehdä "lattian" ihan vaikka puuritilästä. Ongelma on tosin se, että ei ole ruukkuja. jos en sitten lainaa äidiltä. Ja varmaan lainaankin. Ajattelin, että voisin laittaa osan tomaateista kasvihuoneeseen, samoin tietenkin okrat, viidakkokurkut, chilit... sinne voisi laittaa myös kukkia. Ja talveksi laittaisin sinne - tietenkin! - valot ja jotain söpöä. Mietitään mietitään.

Mökille aiomme mennä tänään. Säätiedotus lupasi aurinkoa ja +14C, mutta sanomattakin selvää, että on kylmää ja pilvistä. Kuinkas muutenkaan. Ostin viime viikolla jo pesuaineet ja menen tänään siivoamaan, vaikka sataisi mitä. Huonekaluja ja mattoja ei voi laittaa pihalle, mutta ollaan laittamatta sitten. Aina niitä voi siirtää sen verran, että pääsee imuroimaan / pesemään. Mökin suhteenkin minulla on Suunnitelma. Aion todellakin puuttua sen sisustukseen ja heittää muutaman sohvan sieltä kertakaikkiaan veks... kulmasohva olkkariin, olkkarista puusohva saunan kuistulle, nahkasohva makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen hirvityssohva eteiseen. Jos jollakulla on jotain järjestelyä vastaan, muuttakoon sen sitten takaisin entiselleen.  

Hirmuisesti kaikkea tekemistä. Ja kirjoittaakin pitäisi ehtiä jossain välissä.


Seuraelämäni on ollut flunssasta huolimatta yllättävän vilkasta muutamana päivänä. Tätini A tupsahti yllättäen kylään lauantaina, toi minulle virkkaamansa peitteen (ns. isoäidinneliöistä) ja istahti avautumaan. Hän oli soitellut Meltsulle jo pari päivää aiemmin ei-ihan-selvinpäin ja avautunut masennuksestaan sun muista, ja tuli jatkamaan aiheesta naamakkain (ja selvinpäin). Toki paljon muustakin puhuttiin, PALJON muusta. Se oli mukava iltapäivä. A:n kanssa voi puhua asioista avoimesti.Olimme aikaisemmin paljonkin tekemisissä keskenämme, mutta jotenkin vuodet ovat vieneet meitä erillemme. Ehkä pääsemme uudelleen lähemmäs toisiamme?

Eilen meillä kävi Meltsun nuoruudenkaveri, jonka yhdytyimme kaupungilla jokunen aika sitten ja johon Meltsun on pitänyt yhteyttä sen jälkeen. Yksi harvoista ihmisistä, joiden naama herätti minussa ajatuksen, että tuon olen nähnyt aiemminkin jossain. Aika useinhan en muista edes niitä ihmisiä, jotka oikeasti olen tavannut, kiitos kasvosokeuteni. Tämän naama vain on jäänyt mieleen lehdistä, telkkarista, joskaan en hänet ensimmäisen kerran nähdessäni tajunnut, että hän oli juuri hän. Tutunnäköinen kuitenkin. Todella mukava kaveri ja uskon, että vierailukutsu, jonka hän vastavuoroisesti esitti, oli ihan aito. Hänellä ja Meltsulla oli paljon puhuttavaa toki yhteisen nuoruuden tiimoilta, mutta myös siksi, että molemmat ovat joutuneet heräämään huomaamaan olevansa letkuissa ja liikuntakyvyttömiä. Ja, yllättäen selvisi, että hän on viettänyt paljon aikaa lapsuudessaan täälläpäin, joten meilläkin oli yhteistä muisteltavaa - muistatko sen kaupan, sen hiisipatsaan, jonka pallit olivat rautalangalla kiinni, sen kesäravintolan.

Muutama päivä sitten törmäsin juttuun, joka oli parin vuoden takaa, siinä kerrottiin kolmesta miehestä, jotka karkotettiin Saudi-Arabiasta siksi, että he olivat liian komeita. Naiset olivat menneet ihan sekaisin. Yksi karkotetuista oli näyttelijä Omar Borkan Al Gala ja kun katsoin miehen kuvaa, niin en yhtään ihmettele, että naiset sekosivat. Linkitin jutun Facebookiin ja totesin, että äijän olisi saanut karkottaa vaikka meille...! Herrajjumala miten osaa olla mies kaunis!


Kaunis oli myös Waltteri Torikan oopperaesitys "Tähdet Tähdet"-ohjelmassa jokunen aika sitten. Kaverihan meni ja voitti koko skaban, jota en katsonut kuin muutaman esityksen silloin tällöin, mutta häntä minä olisin äänestänyt, jos nyt jotain olisin äänestänyt. Hän on niitä ihmisiä, jotka saavat minut miettimään, että pitäisi oikeasti käydä useammin oopperassa.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Sairastuvalla ei ole kivaa


Olen onnistunut jostain nappaamaan oikein vuosisadan flunssan. Se alkoi maanantaina vilunväreillä ja rajuilla aivastuksilla, joihin ei edes saunahoito tehonnut, tiiistaina oli sellainen olo, että saatan tulla kipeäksi tai en saata, ja keskiviikkona se helvetti repesi. Tautiin kuuluu aivan hillitsemättömissä olevan rään eritys: se on kirkasta ja vetistä ja sitä tulee PALJON. Alituisesta niistämisestä johtuen nenänalunen meni tietenkin rikki alta aikayksikön. Aivastukset ovat niin rajuja, että pissat meinaa tulla housuun ja räkä lentää nenästä silloinkin. Kirjaimellisesti. Nenä on aivan tukossa ja nenäsumute on tehoton, päätä särkee ja on pientä kuumetta. Tuota on nyt jatkunut kolme päivää, mutta miten tänään, sen näemme sitten. Juuri tällä hetkellä nenä ei vuoda ja vain toinen sierain on tukossa. Yöt ovat olleet päiviä helpompia, sillä jostain syystä makuuasennossa nenä ei mene tukkoon samalla tavoin kuin jalkeilla ollessa. Öisin myös se armoton vitutus, jota flunssa aiheuttaa, ei tykytä takaraivossa koko ajan.

Nimittäin: olisi tässä muutakin tekemistä kuin sairastaa PRKL.
Töistäkin soitettiin torstaina, ekan kerran puoleen vuoteen, että ehtisinkö perjantaina töihin. No, olisinhan minä ehtinyt, mutta en todellakaan ollut työkuntoinen. Jos olisin työelämässä vakituisesti mukana, minut olisi tasavarmasti passitettu kotiin sairastamaan tässä kunnossa.


Harmittaa niin vietävästi sairastaa nyt, kun kasvien ja puutarhan parissa olisi tekemistä vaikka kuinka. Tiistaina törsäsin melkein kympin gladioluksiin ja daalioihin Lidlissä ja tuossa ne pöydällä yhä nököttävät, kun en ole jaksanut istuttaa niitä. Niiden vieressä on pari parvekelaatikkoa, jotka hain ajatuksenani pestä ja istuttaa niihin valmiiksi kesäkukkaistutukset - pelargoneja ja petunioita - mutta en ole jaksanut sitäkään. Kasvimaata pitäisi möyhentää, mutta flunssaisena ei riekuta lapionvarressa. Kävin katsomassa puimalassa lojuvaa kasvihuoneenraatoa ja totesin, että onnistun rakentamaan siitä kasvihuoneen omin neuvoin ja ehdoin, tarvitsen vain rimoja ja huopakattonauloja. Sanomattakin selvää, että sekään projekti ei ole edennyt mihinkään. Alkuviikosta ehdin sentään kylvää kaalit ja lantut, ja ne ovat tulleet nyt taimelle. Kesäsypressit samoin.

Lämpimiä päiviä kaipaan edelleen, niin lämpimiä, että uusilla portailla lämpötila nousisi yli kahdenkymmenen ja pelargonini lakkaisivat horrostamasta, mitä ne nyt näyttävät tekevän. Mikään ei kasva, kun on kylmää ja pimeää. No, jos jään henkiin ja saan sen kasvihuoneen kasattua, niin ehkä voin siirtää osan rehuistani sinne.

En tykkää sairastaa. En haluuuuuuuuuuu....!
Mutta onpa tullut tekstiä tarinaan, se tekee onnelliseksi. Ja iloiseksi.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Viileätä vappua!


Niinpä sitä vain toukokuun eka tulla tupsahti meillekin, vaikka huhtikuun vikana ei otettu viinantippaakaan. Tässä kohtaa voisi taas hurskastella siitä, kuinka mukava on, kun ei tarvitse viinan kanssa juhlia yhtään mitään, mutta.... No, okei, hurskastellaan sitten vähän. On se mukavaa, kun saa ja voi olla selvinpäin vappuaattonakin, perheen kanssa ja kotona. Minua nimittäin jopa ahdistaa muisto niistä vapuista, jolloin sellainen ei ollut mikään vaihtoehto - siis se helvatan pakkojuhlinta. Joskin muistan ainakin yhden vappuaaton, jolloin on ollut oikeasti kivaa kännissä. Ja toki sitä silloin aina kuvitteli, että oli kivaa, mutta jälkeenpäin kun ajattelee, ei se känni mistään tehnyt yhtään kivempaa.

Mutta joo, minun vappuaattoni meni käydessä kaupassa ja hakiessa Tonin kotiin, syöden tomaatti-pekonikeittoa ja katsoen perheen kanssa leffan "Mindhunters". Wohoo, rankkaa! Join myös lasillisen simaa. Tänään leivon munkkeja ja juon lisää simaa.

Vappusäät eivät ota suosiakseen, mutta nyt sentään paistaa aurinko. Eikun ei paistakaan. Tunti sitten vielä paistoi, mutta nyt näyttää pilviseltä. Oletettavasti ei kuitenkaan sada lunta tänään, kuten satoi toissapäivänä! Silloin olikin äärimmäisen mielenkiintoinen ilma, kun olimme Meltsun kanssa mökillä siivoilemassa ja saunomassa. Vettä tuli kuin aisaa (se muuttui lumeksi vasta, kun lähdimme kotiin) ja rantaan löivät niin isot aallot, ettei järvestä saanut vettä millään. Laituri ei ole vielä paikoillaan, joten olemme ottaneet vettä ihan rantakiviltä kurottelemalla, mutta nyt vaahtopäät hakkasivat kiviä sellaisella voimalla, että eipä paljon ollut kurottelemista minnekään niiltä kiviltä. Lopulta päädyimme sitomaan narun kahteen ämpäriin, joita sitten heittelimme kuistin kaiteen yli järveen. Kun saavi ja pata olivat täynnä, mekin olimme suurinpiirtein yhtä märkiä kuin jos olisimme käyneet uimassa vaatteet päällä. Oh joy.


Mitä mökkiin muuten tulee, niin voi hyvänen aika sentään. Syy, miksi siivoilin siellä kylmässä kaatosateessa, oli se, että yllättäen tuttava oli vuokrannut mökin nyt vapuksi ja totta kai sitä piti saada edes vähän siistimmäksi ennen sitä. Olin käynyt siivoamassa siellä jo viime viikolla siellä pidettyä kokousta varten, mutta nyt piti tehdä vähän perusteellisempaa siivoa, jos ja kun siellä aiottiin yöpyä. Meltsu tosin yritti tuttavalle sanoa, että ihan oikeastiko aiot yöpyä siellä - vaimon kanssa?! Yölämpötilat menevät yhä melkein pakkaselle ja mökissä ei ole lämmitystä. Lisäksi petivaatteita tai mitään muutakaan ei voinut viedä sateeseen tuulettumaan, joten ne ovat talven jäljiltä hiirenpaskassa ja -kusessa. Kaikki siellä on hiirenpaskassa ja ties missä saastassa. En itse yöpyisi siellä, vaikka maksettaisiin. Sauna on kyllä hyvä, mutta sekin pitäisi pestä lattiasta kattoon, mitä EN tee ennen kuin ilmat lämpenevät.

Mökistä saisi kyllä ihan kivan aika pienillä toimilla, joihin minulla ei taida olla valtuuksia. Ensinnäkin yläkerta pitäisi saada valmiiksi ja siellä oleviin sänkyihin pitäisi ostaa uudet päälliset. Suurin osa kaapista löytämistäni petivaatteista pitäisi yksinkertaisesti polttaa, ja loput pitäisi pestä siinä missä ikkunaverhot ja matotkin. Petivaatteita pitäisi ostaa lisää ja niitä pahuksen lahjoituksina saatuja sohvia pitäisi paiskata juhannuskokkoon. Lisäksi mökille pitäisi säätää se aikaväli, jolloin sitä vuokrataan, esim. kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin, jonka jälkeen sieltä siivotaan kaikki ruokatarvikkeet pois, petivaatteet pakataan vaikka pukupusseihin jne. Keväällä sitten taas tehdään kunnon siivous, jonka jälkeen mökki olisi vuokrattavissa. Nykyinen systeemi ei mielestäni toimi ollenkaan ja aionkin ehdottaa ajatuksiani henkilölle, joka mökistä on ensisijaisesti vastuussa. En itse ala esim. pesemään petivaatteita omalla koneella, koska paskakaivot täyttyvät riittävän nopeasti jo ihan omastakin pyykistä.

Minusta on kyllä kiva touhuta mökillä, joten olisi enemmän kuin kivaa, jos saisin ehdotukseni läpi!


Kuukauden päästä meillä onkin edessä muutto. Nimittäin Toni sai hakemansa asunnon toiselta puolelta kaupunkia! Asuttuaan nyt tämän ekan lukuvuoden soluasunnossa ja päätettyämme, että emme irtisano sitä ja hae uudestaan asuntoa parin kuukauden päästä (ei ole ollenkaan varmaa, että sen saisi tai että kämppikseksi saisi yhtä asiallisen kaverin kuin on nyt!), ajatus siitä, että maksaisimme vuokraa asunnosta, jossa ei ketään ole, muuttui ajatukseksi siitä, että siinä tapauksessa maksamme sitä mieluiten yksiöstä, johon EHKÄ voisi saada kesäksi alivuokralaisen. Kävimme viime perjantaina viemässä hakemuksen tietyn taloyhtiön yksiöön 1.6 alkaen ja meille lupailtiinkin aika hyviä mahdollisuuksia saada haluamamme. Eilen olivat sitten soittaneet Tonille, että tarjolla 1.6 alkaen 23 neliön yksiö juurikin sieltä, mistä Toni sitä haki, kolmas kerros, ikkunat parkkipaikalle päin, minkä Toni ilmoitti olevan aivan sama. Ikkunoista viis. Eilen oli Tonin s.postiin tullut jo pankkisiirto vakuusmaksua varten, mutta sitä ei onneksi tarvitse maksaa (300 €), sillä se on jo sisässä ja maksettavaksi jää vain viidenkympin ns. siirtomaksu.

Ihan hirmuisen hyvä juttu! Yritämme tosiaan etsiä kesä- ja heinäkuuksi alivuokralaisen, mutta jos sitä ei löydy, ei ole syytä paniikkiin, sillä Tonilla on varaa maksaa vuokra noiltakin kuukausilta, vaikka ei saakaan opintotukea (asumistukea) kolmelta kuukaudelta. Tällä hetkellä luotan siihen, että joku voisikin tarvita kalustetun yksiön kivalta asuinalueelta kesä- ja heinäkuuksi. Asuntohan on siis kalustamaton, kalusteet ovat Tonin ja ne viedään sinne viimeistään tuolloin 1.6 by minä ja isänsä. Asukas itse on rippileirillä silloin, isoskonsulttina.