Minua ei vaivaa marraskuun masennus, vaan mäsennys. On mälsää! Pimeätä ja kosteata, en enää muista, miltä aurinko näyttääkään - ja vaikka muistaisinkin, niin mitä sitten? Ulkona ei joka tapauksessa voi tehdä mitään. Tylsää ja pehmeää - päivät menevät Azerothissa tai jossain kuhkimisessa, mistä ei jää jälkeä sen enempää maailmaan kuin mieleenkään. Päivät menevät ohitse nopeasti. Tarinanikaan ei ole edennyt nyt yhtään mihinkään, mikä osaltaan aiheuttaa minulle laimeita henkisiä kärsimyksiä. Tartun asioihin, jotka huomaan epäloogisiksi ja pohdin päiväkausia, miten asia olisi voinut oikeasti olla. Keksin ratkaisuja, mutta en vain jaksa avata konetta ja kirjoittaa tarinaa niin kuin se pitäisi mennä. Ja nyt pitäisi kirjoittaa, koska joulun lähestyessä aika käy kortille, kun joulukukkamyynti hurahtaa käyntiin. Oletettavasti tiedossa on pari hektistä viikkoa, joita oikeastaan jo odotankin jossain määrin innolla.
Mitä jouluun muutoin tulee, en tiedä. Meltsu on ilmoittanut, että ei aio viettää joulua isäni naamaa katsellen, enkä ajatellut sellaista varsinaisesti ehdottaakaan, mutta mutta. Äiti on tällä hetkellä siinä kunnossa, että lähinnä makailee, enkä keksi, millä ilveellä hän mitään joulua laittaisi. En keksi millä ilveellä itsekään minkään joulun onnistun laittamaan jos samalla painan pitkää päivää töissä ehkä vielä jouluaattonakin. Ajattelin skipata koko joulun, itse asiassa. Joulukuusi totta kai ja joulusiivous ts. vaihdan tuvan lattiaan puhtaat matot, mutta tuskinpa mitään muuta. No, kinkku ja perunaloora juu. Nam.
Äidin ensimmäinen sytostaattihoitokerta oli viime viikon maanantaina, minkä ansiosta hän oli loppuviikosta niin kipeänä, että kävin tekemässä äidille ja isälle ruuan. Viikonloppuna kiikutimme Tonin läppärin äidille laskujen maksamista varten, koska hänestä ei ollut kävelemään meille asti (meidän wlan-yhteytemme riittää mainiosti pihan toiselle puolen isän ja äidin huusholliin asti, mikä oli iso ylläri!) ja minä ja/tai Meltsu olemme hoitaneet äidin ruoka- ja apteekkiostokset.
Töissä pomolle totesinkin, että kai se kaikilla tulee joskus se päivä, jolloin vanhempien ja lasten roolit vaihtavat paikkaa ja vanhemmista tuleekin hoidettavia.
Olen onnellinen, että asun tässä, lähellä äitiä ja isää. Että saan olla "käytettävissä" tarvittaessa ja myös sen, että töissä tiedetään tilanteeni ja ymmärretään, jos en ole heidän käytettävissään juuri silloin, kun tarvetta olisi.
Ensi kuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta mummun kuolemasta, siis Mummuvaarin mummun, Kaisan, äidinäitini. Matilda Katariinan. Hassua. Mihin vuodet hävisivät?
WoWin uuden expansionin, Warlords of Draenorin myötä Azerothissa on tosiaan riittänyt taas puuhaa, mutta nyt, kun julkaisusta on kulunut melkein kaksi viikkoa, on pakko sanoa, että puuhaa on ollut ihan liian vähän...! Leveelasin todella maltilla, en kiirehtinyt tasolle 100, vaan tein kiltisti tehtäväketjua järjestyksessä nauttiakseni tehtävistä ja niihin liittyvästä loresta, mutta dingasin siitä huolimatta levelin 100 ... oliko se viikossa vai peräti alle viikossa? Vähän tyhmää. Toki tekemistä on vieläkin, on paljon tekemättömiä tehtäviä ja instoja, ja gearaus on aina hauskaa, mutta kyllähän jotain puuttuu, kun XP-viiva on taas poissa.
Pitäisiköhän yrittää roolipelaamista pitkästä aikaa? Nykyään serverillä sentään tapahtuu jotain, kun kolme rp-serveriä on yhdistetty ja lisäksi monet alueet ovat cross-realm-alueita - erityisesti Silvermoon. Aikoinaan hengailin siellä paljonkin ropettamassa, mutta sittemmin koko serveri ja Silvermoon hiljenivät niin, ettei siellä ollut ketään. Nyt on.
Juu, myönnän pelanneeni ERP:tä, joskin vain tutun kanssa. Ajatus siitä jonkun tuntemattoman kanssa ei sinänsä kiehdo, en halua tehdä sitä hahmon kanssa, jonka takana on vaikkapa joku 12-vuotias. Se jos mikä olisi pervoa, enkä minä ole pervo sillä tavoin.
Ulkona sataa lunta (räntää?), sakeasti. Eilen olin Meltsun kanssa "viihteellisessä joulukonsertissa" Lahden Ristinkirkossa, se oli ilmainen tilaisuus, vakuutusyhtiömme tarjoama, ja oli kyllä hieno ja tosiaankin viihdyttävä. Oli mukavaa, että se järjestettiin nimenomaan kirkossa, koska minun silmissäni se kertoo siitä, että ainakin ko. seurakunta on uskaltanut tulla tähän päivään. Muistelen, ettei tästä ole kovinkaan montaa vuotta, kun jokin seurakunta totesi "Sydämeeni joulun teen"-laulun olevan liian maallinen kirkossa esitettäväksi. Hei haloo?
Pääsin ennen tilaisuutta kättelemään erästä esiintyjää ja tunnenkin olevani nyt "melkein sukua julkkikselle", heh. Kyseinen esiintyjä on esiintynyt monissa suosituimmista tv-ohjelmista, viimeksi juuri ed. päivänä "Tanssii tähtien kanssa"-ohjelmassa (jota en katsonut yhtäkään jaksoa...). Hän on vain niitä näkymättömiä esiintyjiä - on paikalla, mutta häneen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Vähänks on nyt fangirl-fiilis.
Meltsun eläkepaperit on nyt pantu vetämään, vaihteeksi jälleen kerran. Mielenkiinnolla odottelen, ollaanko Kelassa ja vakuutusyhtiössä edelleen sitä mieltä, että tämän miehen paikka ei ole (väliaikaisella) eläkkeellä eikä edes sairaslomalla, vaan työttömyyskortistossa, vaikka lääkärien mielestä hän on kykenemätön tällä hetkellä tekemään mitään työtä.
Matka lähestyy, mutta tuottaa hieman ongelmia. Koirien hoito on järjestyksessä kaikin puolin, samoin kuin talonlämmitys, mutta kissat mietityttävät. Haluaisin jättää ne kotiin, mutta äiti ei voi taata (ei tietenkään), että hänestä on katsomaan niiden perään, tai siis päästämään niitä sisään ja ulos ja ruokkimaan. Hän tarjoutui maksamaan niiden hoidon, mutta en haluaisi laittaa niitä hoitolaan. Kissat ovat tottuneet ulkoilemaan vapaasti, ja ajatus siitä, että ne olisivat kolmatta viikkoa häkissä, ei oikein kiehdo. Tätä asiaa täytyy miettiä.
En panisi pahakseni, vaikka olisin Puertossa jo nyt. Lämpö, aurinko, Teiden lumiset rinteet ja Atlantin taukoamaton kohina.
Jonakin päivänä lähden sinne, enkä tule koskaan takaisin. Eikä haittaa vaikka sataisi niinkin paljon kuin tällä viikolla on satanut! En tunge barrancoihin hukkumaan. *virn*